Arkikuva 6/52

Tuli tässä näiden arkikuvien laittamisessa yksi pikku haaste: arki. Siis kenellä on aikaa joka viikko keksiä arjestaan jotain sanottavaa tai edes löytää kuvaa? Näköjään ainakaan ei mulla. Mutta ei kai sitä kukaan ole määrännyt, että kuvien pitäisi olla ihan peräkkäisiltä viikoilta..

Tällä kertaa ajattelin jakaa arkilookkini. Tai itseasiassa tämä on aika usein ihan viikonloppulook myös. Melko glamoröösi, vaikka itse sanonkin!

Sen lisäksi, että kuva on jokseenkin huvittava, niin sen jakaminen on huumoriarvon lisäksi tärkeää myös toisesta syystä.

Siksi, että tältähän me useimmiten näytetään – aidosti ilman filttereitä, rajauksia, valotuksen säätämistä tai edes kuvan suoristamista. Tai ainakin toivon, että myös teillä muilla on levinneet ja varisseet ripsarit, tukka pystyssä, vähän räkää paidassa ja silmänaluset, joita ei voi pelkästään meikeillä selittää.

Ymmärrän, että monet kaipaavat sosiaalisen mediaansa vain ihmisten parhaat puolet: ne näteimmät kuvat ja kilteimmät lapset. Itse kuitenkin viimeksi eilen sanoin bloggaamisen ja myös somen olevan itselleni ennenkaikkea vertaistukea ja jollain tavalla myös synninpäästö: räntäsateella vain hullut menevät puistoon, kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, kalapuikot on aliarvostettu ruoka ja Prisman aulassa oleva Hesburger ihan hyvä perheillallispaikka.

Tuntuisi pöhköltä esiintyä jatkuvasti edukseen ja samaan aikaan peräänkuuluttaa rehellisyyttä ja aitoutta joka kanavaan.

Joten tässä sitä nyt on. Silläkin uhalla, että kuvien visuaalinen jatkumo menee nyt pilalle. LOL.