Havahduin tänään siihen, että elämässäni tuntuu olevan kaikki kesken. Yritin päästä päivän to do -listaa eteenpäin, viivata yli tehtäviä, joita olin saanut valmiiksi. Mikään ei kuitenkaan tuntunut valmistuvan, vaan jokainen tehtävä poiki lisää tehtäviä, lista alkoi haarautua ja kohdat siirtyä huomisen jo valmiiksi täpötäydelle listalle. Valitin tilannetta Facebookissa – sen sijaan että olisin tehnyt asialle jotakin, tiedetään – ja kohtalotovereita löytyi heti aika liuta.
Se keskeneräisyys tuntuu vaivaavan erityisesti sukupolveni yrittäjä- tai freelancernaisia. Kun leipä on niin monena muruna maailmalla, alkaa työpöytä ennen pitkää muistuttaa kaaosta. Joku kommentoi sen olevan myös sitä kuuluisaa asiantuntijatyötä – on niin monen alan asiantuntija, ettei mihinkään ehdi kunnolla paneutua.
Tuo keskeneräisyyden sietäminen on työssäni heittämällä pahinta. Siis jopa pahempaa kuin se, ettei toimeentulo ole koskaan täysin varma! Haluaisin saada asiat valmiiksi ja pois päiväjärjestyksestä sen sijaan, että ne jäävät roikkumaan ja odottavat jotain: vahvistusta, kuittausta, hyväksyntää tai sitä, että keksitään jotain muuta.
En koskaan ajatellut olevani tälläinen halki, poikki ja pinoon -tyyppi, mutta olenpa sittenkin. En tosin tiedä, että mitä muuta sitten olisin ollut. Aika kaukana olen sellaisesta loputtomasta visioijasta ja haaveilijastakin.
Onneksi se keskeneräisyys ei koskaan lopu. Kotona etenkään! Tälläkin hetkellä on kesken ainakin keittiön siivoaminen, pyykinpeseminen, kuravaatteiden ripustaminen ja Unelmahommat. Ja ehkä tuo lattialla oleva Trendikin, vaikea sanoa, kun se ei lue to do -listalla.
