Ketä kannattaa äänestää kuntavaaleissa?

Anteeksi, tiedän luvanneeni tämän jutun jo monta päivää sitten, mutta väliin tuli elämä, työt, lasten flunssa ja kaikki muut asiat, joilla on tapana sotkea kertaheitolla koko elämä. En siis ole ehtinyt kirjoittaa tätä aiemmin – ei sillä, että olisin ennen eilistä edes tiennyt, ketä itse aion äänestää!

Kuntavaalit on yksittäisen ihmisen tärkeimmät vaalit. Kuntavaaleissa ei äänestetä siksi, että se olisi seksikästä tai siksi, että kuntavaaliehdokkaiden puolesta järjestettäisiin Ultra Bran stadionkeikkoja. Kuntavaaleissa äänestetään siksi, että kunnassa tehtävät päätökset vaikuttaa meidän jokaisen elämään kaikista eniten. Päätöksistä harvoin saadaan revittyä raflaavia otsikoita ja vain noin kerran vuodessa salissa käydään keskusteluja, jotka aidosti kiinnostaisivat muitakin kuin politiikkanarkkeja. Se on toisaalta merkki siitä, että arki ja siihen liittyvä päätöksenteko on pohjimmiltaan raskasta ja vähän puuduttavaa mutta myös siitä, että vain harvoin kuntapäättäjillä on pokkaa hassata äänestäjien rahoja esimerkiksi kokonaisen ratikkakeskustelun verran.

Itse koen, että kuntavaalien kolme tärkeintä kriteeriä äänestyspäätöstä tehtäessä ovat:

1. Puolue. Kuntavaalit on puoluevaalit, joissa jokainen puolueelle annettu ääni merkitsee. Toiset haluavat antaa äänensä ns. varmalle läpimenijälle ja toiset sellaiselle henkilölle, joka todennäköisesti ei mene läpi, mutta joka kerryttää puolueen saamaa äänisaalista. Tampereen kaupunginvaltuuston tämän kauden kokoonpanon näkee täältä ja esimerkiksi Helsingissä Vihreät saattaa kasvaa ensimmäistä kertaa koskaan suurimmaksi ryhmäksi. Ryhmien koon mukaan jaetaan kunnasta riippuen lautakunta- ja muut toimikuntapaikat, joten mitä suurempi äänisaalis, sitä suurempi mahdollisuus puolueen on saada napattua itselleen – ja äänestäjilleen – tärkeiden lautakuntien paikkoja.
2. Motivaatio ja resurssit. Näihin kahteen sanaan tiivistyy se, etten itse loppujen lopuksi ollutkaan ehdolla. Kuntapäätöksenteko on pitkäjänteistä ja aikaavievää puuhaa – yhdellä valtuustokaudella harva päätöksentekijä saa vielä kovinkaan paljoa aikaiseksi. Nykyisellään en kokenut, että omat resurssini olisivat riittävät ja haluankin äänestää sellaista henkilöä, jonka tiedän tekevän töitä kunnianhimoisesti ja pitkäjänteisesti: katsovan tulevaisuuteen ennemmin kuin menneisyyteen.
3. Vähiten huono ehdokas tai puolue. Jos mikään puolue ei tunnu täysin omalta, etkä ole ihan varma, ketä kannattaisi äänestää, voit etsiä puolueen jonka kanssa olet vähiten samaa mieltä. Ja sen jälkeen antaa äänesi jonkin toisen puolueen ehdokkaalle. Koska kuntavaaleissa pedataan jo lähtöasetelmia seuraaville eduskuntavaaleille, voit äänestää myös isojen arvokysymysten pohjalta. Turvapaikanhakijat, avioliittolaki, ympäristö, koulutus tai perhevapaat puhuttavat takuulla myös 2019 vuoden eduskuntavaaleissa, joten hyvin voit valita ehdokkaasi näiden kysymysten pohjalta. Tärkeintä on se, että äänestät.

Ja sitten asiaan. Tiedän, että blogiani luetaan eniten Pirkanmaalla, pääkaupunkiseudulla ja Turussa, joten siksi suositukseni koskevat näitä alueita. Kommenttilootaan saa kuitenkin jättää suosituksia myös muualle – keskustelu on auki ja todella mielelläni kuulen, miten te äänestyspäätöksenne olette tehneet ja ennen kaikkea ketä aiotte äänestää.

Tampereen kuntavaaliehdokkaat

Tämä on ehkä hankalin. Tunnen monta tamperelaista ehdokasta ja voisin antaa ääneni useammalle heistä. Välttääkseni rönsyilyä, koitan rajata ehdokkaat kolmeen.

1. Olli-Poika Parviainen (vihr.) 233. Olli-Poika on kansanedustaja, Tampereen entinen apulaispormestari, isä ja aktiivinen somettaja. Hän omalla esimerkillään edistää esimerkiksi tasa-arvoisempaa vanhemmuutta ja koulutusta. Muutama viikko sitten, kun eduskunnassa käsiteltiin kiisteltyä Tenon sopimusta, OP äänesti saamelaisten puolesta – toisin kuin valtaosa kansanedustajista.
2. Annamaija Saarela (fem.) 176. Annamaija on Tampereen ainoa feministipuolueen ehdokas. Hänelle nämä ovat ennenkaikkea tasa-arvo-, oikeudenmukaisuus- ja kulttuurivaalit – teemat on minunkin aika helppo allekirjoittaa. Helsingissä töhrityt F-puolueen vaalimainokset todistavat, että meillä on vielä ihan valtavasti matkaa aidosti yhdenvertaiseen ja avoimeen päätöksentekoon.
3. Sanna Saarikangas (vihr.) 249. Sanna on media-alalla työskentelevä uusioperheen äiti, kirjoittaja ja samanlainen järkivihreä kuin minäkin. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka lähtevät barrikadeille ja pitävät ääntä eläinten tai luonnon puolesta, mutta kaipaan keskusteluun lisää meidänkaltaisia, arjessa vihreämpään elämään pyrkiviä tavallisia ihmisiä, joilla on tahtotila kehittää keskusta-asumistesta entistä houkuttelevampaa myös pikkulapsiperheille.

Bubbling under eli myös heitä voisin äänestää: Minna Minkkinen (vas.), Sonja Harmaala (vihr.), Sanna Marin (sdp),  Jaakko Stenhäll (vihr.), Sirkkaliisa Virtanen (vas.), Anna-Kaisa Ikonen (kok.), Pilvi Kuitu (sdp) ja Sohvi Sirkesalo (vas.).

Ylöjärvi

1. Jenni Kiiskinen (vihr.) 61. Jenni on entinen opettajani ja kasvatusalan ammattilainen. Hän ymmärtää pikkulapsiperheitä, puolustaa varhaiskasvatusta, sivistystä ja oikeudenmukaisempaa kaupunkia. Ylöjärven kuntapolitiikka on itselleni entisen elämäni vuoksi erittäin lähellä sydäntä ja olen täysin varma, että Jenni on jotain sellaista, jota se kaupunki kipeästi kaipaa.

Pirkkala

1. Ari Toikka (vihr.) 118. Ari on muusikko ja yrittäjä, jonka kanssa olen saanut kunnian tehdä töitä. Hän on sanansa mittainen mies ja äärettömän kiinnostunut kuntapolitiikasta. Hän tuo Pirkkalan kuntapäätöksentekoon rahtusen ison maailman meininkiä ja kysyä ajatella laatikon ulkopuolelta – sivistystä ja kulttuuria missään nimessä unohtamatta.

Turku

1. Niina Ratilainen (vihr.) 188. Tutustuin Niinaan opiskelijapolitiikassa ja vaikutuin jo silloin hänen päämäärätietoisuudestaan ja kyvystä tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän puhuu paljon urbaanimman Turun puolesta ja on omiaan kehittämään Turusta entistä vetovoimaisempaa kaupunkia – vaikka se tietysti näin tamperelaisena kuulostaa vähän oudolta..

Helsinki

1. Emma Kari (vihr.) 648. Emma on tietysti ihan omassa luokassaan valtakunnanpoliitikkona ja kansanedustajana, mutta minusta on silti ihanaa, miten jalat maassa hän siitä huolimatta on. ”Lapset, metsät ja ratikat” on äärettömän hyvä slogan ja hän saa someläsnäolostaan ainakin sata ekstrapistettä. Emma tekee todella tärkeää ja sinnikästä työtä koko maan lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi joten sen soisi jatkuvan myös Helsingissä.
2. Fatim Diarra (vihr.) 662. Fatun nimi pitäisi lukea sanakirjassa oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden kohdalla. Hän on entinen opettaja ja nykyinen järjestötekijä, joka todellakin tietää mitä taantumuksellisuus pahimmillaan on. Fatim ei pelkää puhua ääneen silloinkin, kun se jotakuta toista voisi pelottaa. Antaisin koska tahansa lapseni hänen opetukseensa – asennemuija, jolla on kokonaisen Helsingin kokoinen sydän.
3. Panu Mäenpää (kok.) 107. Helsinki on ainoa kaupunki, jossa ihan tosissani voisin kuvitella edelleen äänestäväni kokoomuslaista ehdokasta. Erityisesti silloin, kun se ehdokas on Panu. Hän on Setan entinen puheenjohtaja, kulttuurialan ammattilainen ja nykyinen viestinnän tekijä – sellainen tyyppi, joka antaa itsestään aina 100% eikä hevin anna periksi. Hän ei ole yhden asian mies tai urautunut puurtaja, vaan keksii aina uudenlaisia tapoja yhdistää ihmisiä, sekä vaalityössä että livenä. Sitäpaitsi hän on ihan hiton hauska – sitäkin siellä maratonkokouksissa tarvitaan!

Lue myös parin vuoden takainen juttuni otsikolla Muista äänestää: äänestäminen ei ole tärkeää siksi, että sinä tai minä voisimme hyvin vaan siksi, että me kaikki, yhdessä, voisimme paremmin.

Ennakkoäänestää voit vielä tänään maanantaina ja huomenna tiistaina. Varsinainen äänestyspäivä on tämän viikon sunnuntaina. Ennakkoon voit äänestää lähes kaikissa isoissa ruokakaupoissa, kirjastoissa, korkeakouluilla ja kunnantaloilla, eikä mukaan tarvitse ottaa mitään muuta kuin henkkarit! Se postissa tullut lappu on vain muistutus äänioikeudesta, ethän siis jätä äänestämistä sen vuoksi tekemättä?