Itku pitkästä ilosta

Kaupallinen yhteistyö: Freska

Monesti ajatellaan, että ihmiset puhuvat kiireestään vaikuttaakseen dynaamisemmilta tai tärkeämmiltä. Että kiireellä retostellaan, vaikka oikeasti ei olisi kiire mihinkään tai pidetään sitä statuskysymyksenä, jolla voi nousta muiden yläpuolelle. Ja voihan se sitä ollakin – taatusti on ihmisiä, jotka puhuvat kiireestään, jotta vaikuttaisivat tehokkaammilta. Mutta sitten on myös ihmisiä, joilla ihan aidosti on kiire.

Esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka heräävät kolmelta yöllä miettimään kaikkia niitä asioita, joita eivät to do -listaltaan saa tehtyä tai niitä, jotka purskahtavat itkuun, kun vakikahvilan tarjoilija sanoo jotain mukavaa ja osoittaa välittävänsä. Sellaisia ihmisiä kuin minä.

Olen lähes koko kevään nukkunut huonosti, tehnyt ihan liikaa ja liian myöhään töitä ja ajautunut jälleen kerran tilanteeseen, jossa koitan vain sammuttaa tulipalon siellä ja toisen täällä. En pysty luovuttamaan, vetämään yli mitään tai toteamaan, että tätä en nyt ehdi tehdä, vaan koitan tyydyttää jokaisen vastaantulijan tarpeet sillä samalla sekunilla, kun tämä keksii jotain haluta. Puolihumoristisesti olen perustanut erään kollegan kanssa ASAP Prodctionsin, koska tämä olisi tosi tärkeää saada tehtyä nyt heti ja avannut koneen joka kerta, kun puhelimen viestivalo on välähtänyt.

Muutama viikko sitten havahduin siihen, että silmiä kirveli ja rinnassa tykytti. Oli perjantai ja olin yrittänyt saada kaiken sille viikolle aikatauluttamani asiat valmiiksi. Uusia asioita ilmestyi listalle sitä mukaan, kun sain edelliset tehtyä ja ihan konreettisesti tuntui siltä, etten saa yhdestäkään ajatuksesta tai tunteesta kiinni. Avauduin  omasta riittämättömyyden tunteesta Facebookissa ja sainkin ihania tsemppiviestejä. Ja mikä tärkeintä, sain myös niitä viestejä, joissa ihan suoraan sanottiin, että näin ei voi jatkua.

Olin itselleni ihan helvetin vihainen. Vasta muutama kuukausi sitten päätin alkaa ajatella itseäni ja olla päästämättä elämääni siihen pisteeseen, etten enää itse kontrolloi sitä. Ja silti olin samassa tilanteessa, ihan yhtä hajalla ja liian vähän kotona. Se, etten ollut tai ole edelleenkään ainoa, on laiha lohtu: meitä muita jatkuvasti surisevia ja liian kierroksilla käyviä naisia ja äitejä, jotka eivät pysty keskittymään mihinkään tai rauhoittumaan edes öisin, on ihan liikaa.

Päätin, että nyt ihan aidosti tälle asialle on tehtävä jotain. On laadittava suunnitelma ja pysyttävä siinä. En koskaan aiemmin ole uskonut unelmakarttoihin tai muihin yksisarvishoitoihin, mutta koska Hanne ja Satukin ovat sitä tehneet, niin ehkä minäkin uskallan. Lasken päiviä siihen, että voin ottaa kokonaisen päivän vain itselleni ja tunteja siihen, että voin sulkea puhelimen ja olla yksin, hiljaa, ilman kenenkään toiveita ja odotuksia.

Siihen saakka yritän vain selvitä arjesta ja sumplia elämää jotenkin niin, että kotona asiat olisivat mahdollisimman ihanasti. Katan viikonloppuaamuisin kauniin aamupalan kuten tyttäreni sitä kutsuu ja kuuntelen lasten höpsöjä juttuja, joissa kodin tunnistaa siitä, että siellä on ystäviä ja pääsiäismunia. Viikonloppuna me käytiin virpomassa ja tulevana viikonloppuna menen aikuismuijien kanssa Anatuden keikalle twerkkaan jotta saisin fyrkkaa (tai sitten joku antaa fyrkkaa, jotta lopettaisin twerkkaamisen, kyllä sekin käy.)

Kaikista ihaninta kotiasioiden kannalta on kuitenkin se, että Freska on edelleen halunnut tehdä kanssani yhteistyötä. Rakastan tunnetta siitä, että minun ei tarvitse olla siivoomisesta vastuussa eikä käyttää niitä vähiä vapaahetkiä imuroimiseen tai pölyjen pyyhkimiseen. Keittiön pitäminen järjestyksessä ja pyykin peseminen edes kerran kuussa vaatii jo sellaista mielenlujuutta, että viikkosiivouksen yhdistäminen näihin olisi täysin mahdoton tehtävä. Ruokakassipalvelut ja muut ovat ihan nothingia siivoamiseen verrattuna – me voidaan syödä vaikka koko viikko kalapuikkoja, kunhan ei hukuta kuraan ja pskaan!

Jos vielä viime syksynä jouduin vähän perustelemaan itselleni siivoojan tarpeellisuutta, niin nyt voin kyllä ihan kirkkain silmin sanoa, että enää ei tarvitse perustella yhtään mitään. Siivooja on tullut meille jäädäkseen, se on halpa hinta siitä, ettei viikonloppuja tarvitse käyttää riitelemiseen tai pitää kirjanpitoa siitä, kuka viimeksi on luutunnut lattiat.

Koska uskon porttiteoriaan, niin pyysin Freskalta taas alekoodeja teillekin käytettäväksi. Freska on älyttömän joustava, eikä siis velvoita asiakkaitaan laittamaan nimeä epäreiluihin määräaikaisiin sopimuksiin. Kertasiivous on nimensä mukaisesta kertaluonteinen ja jatkuvan sopimuksenkin pystyy irtisanomaan tai muuttamaan heti, kun siltä tuntuu.

Alennuskoodit kotisiivous Tampere (käyvät myös muilla paikkakunnilla):

emmispring20 – 20 €:n alennus kertasiivouksen tilaajalle
emmispring50 – 50% alennus ensimmäisestä siivouskerrasta säännöllisen siivouksen tilaajalle

Kunhan tämä kiire vähän helpottaa, niin lupaan myös kertoa lisää tästä unelmakarttaprojektistani. Sen työnimi on Kivempi Emmi enemmän Tampereella ja uskon, että siitä tulee vielä hittituote.