Muutama viikko sitten sain yhteydenoton Journalistiliitosta. Minua haluttiin haastatella juttusarjaan, jossa Journalistiliiton jäsenet kertovat, miksi ovat liittyneet liittoon. Suostuin, koska ajattelin sen olevan turvallinen ympäristö puhua journalismista, sisältömarkkinoinnista, näiden rajan häilymisestä ja siitä, miten sen ei pitäisi häilyä.
Liityin Suomen freelance-journalisteihin viime syksynä. Se on Journalistiliiton valtakunnallinen jäsenyhdistys, johon kuuluu toimittajia, valokuvaajia, graafikkoja ja muita itsensä freelancerina, yrittäjänä tai itsensätyöllistäjänä elättäviä. Olin kirjoittanut aiemmin yhteistyökirjoituksen Atria Perhetiloihin liittyen ja sen [paska] otsikko revittiin kappaleiksi somessa ja iltapäivälehdissä. Ihan ansaitusti. Kuten aiemminkin jo sanoin, oli otsikko epäonnistunut ja ymmärsin siihen kohdistuneen kritiikin hyvin. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt, että toimittajatkin kutsuivat tekstiäni piilomainonnaksi – se oli ja on edelleen asianmukaisesti merkitty ja yhteistyöstä kerrotaan tekstissä moneen otteeseen. Tämän hässäkän seurauksena päätin liittyä SFJ:in, joka oli jo aiemmin kohdistanut mainontansa minuun. Ajattelin, että ehkäpä tässä ympäristössä voitaisiin käydä keskustelua siitä, mikä journalismin rooli maailmassa on ja miten bloggaaminen tai sisältöyhteistyöt siihen liittyvät. Toisaalta myös tartuin SFJ:in täkyyn, jossa tavoitteeksi kerrotaan työolojen, sosiaaliturvan ja taloudellisen aseman parantamisen. Ajattelin, että jos joskus vielä joutuisin hankaluuksiin, voisi liitosta saada apua.
Kuten aina kun kerron kuuluvani SFJ:in, aloitan lauseeni kertomalla, että en ole toimittaja, enkä kuvittele olevani toimittaja. En ole sitoutunut Journalistin ohjeisiin kun kirjoitan omaan blogiini, mutta tunnen ohjeet ja tiedän, mitä ne sisältävät. Kaikessa tekemisessäni luotan avoimuuteen ja markkinointiyhteistyöt on selkeästi merkitty ja lukijalle läpinäkyviä. Otan äärimmäisen harvoin vastaan tuotteita suositellakseni niitä ja kaupalliset sisällöt ovat tässä mediassa jatkuvasti vähenemään päin.
Tuo juttu julkaistiin Journalistiliiton sivuilla toissapäivänä ja sen voi käydä lukemassa täältä. Minusta kirjoitus oli hyvä ja tarkastin sen tottakai ennen julkaisemista. Merkkimäärä on rajallinen, joten kaikki maailman asiat ja ajatukseni eivät mahtuneet juttuun. Koin kuitenkin sen olleen hyvä tiivistys siitä, miksi viime syksynä liityin liittoon ja mukaan mahtui maininta bloggaajien edunvalvonnasta, jota tällä hetkellä ei tee kukaan.
Ja kas, kuitenkin juttu on herättänyt närää.
Kaupallisia sisältöjä tekevä bloggaaja ei kuulemma ole kyllin hyvä jäseneksi eikä varsinkaan hänelle kuulu liiton tarjoamaa apua ja tukea lainopillisissa asioissa. Pitäisi itse hankkia asianajaja, jos sellaista tarvitsee, Journalistiliitto ja sen palvelut kuuluvat oikeille journalisteille, ei tälläisille tyhjäntoimittajille (pun intended).
Olen aika hämmentynyt näistä kommenteista. Atriakohun mainitseminen haastattelussa oli ilmeisesti virhe, jonka perusteella osa Journalistiliiton jäsenistä ja jutun lukijoista on tulkinnut, että ensisijaisesti kaipaan apua vain silloin, kun kananpaska osuu tuulettimeen. Tulkinta on väärä.
En tiedä tuleeko tämä joillekin ihmisille ihan yllätyksenä, mutta yhä useampi bloggaaja tekee nykyään sisältöjä myös muualle kuin omaan blogiinsa. Viimeksi tällä viikolla kirjoittamani teksti on julkaistu eräässä maan suurimmista sanomalehdistä ja se pahamaineinen sisältömarkkinointi ulottaa lonkeronsa yhä pidemmälle. Jo aiemmin myös asiakaslehtien, kaupallisten julkaisujen tai natiivimainonnan tekijät ovat olleet osa Journalistiliittoa, mikä siis tekee bloggaajasta niin pahan, ettei hän voisi olla osa tätä joukkoa?
Kutsukaa naiiviksi, mutta itse ajattelen, että jokaisen bloggaajan – vähintään ammatikseen tai edes puoliammatikseen bloggaavan – nimenomaan pitäisi olla Journalistiliiton jäsen. Media muuttuu jatkuvasti ja ihmiset vaihtavat puolelta toiselle, sikäli kun tässä edes tarvitsee mitään puolia valita. Journalistin, liiton jäsenlehden, lukeminen on parasta mitä aamiaispöydässä voi tehdä ja auttaa ainakin itseäni ymmärtämään kenttää jatkuvasti paremmin. Hinnoittelun yhdenmukaistaminen tai ylipäänsä freelancertyön hinnoista puhuminen tekisi hyvää koko alalle, eikä kukaan veisi toisen työpaikkaa hintoja polkemalla.
Jo viime syksyn Journalistipäivillä oli kiinnostavia sisältöjä nimenomaan kaupallisuuteen liittyen, enkä usko niiden katoavan mihinkään. Ehkä SFJ kouluttaa jäseniään somejuridiikkaan tai sisällöntuotannon juridisiin vastuihin liittyen? Tai jopa valmentaa nuoria tubettajia ymmärtämään vastuunsa, kun seuraajat ovat alaikäistä. Nyt näiden järjestäminen on kaupallisten toimijoiden varassa, eikä ymmärrettävistä syistä esimerkiksi kriittisempi suhtautuminen yhteistöihin ole näiden toimijoiden intressilistalla.
Kaikenkaikkiaan olen kurkkuani myöten täynnä tätä toimittajien ja bloggaajien välistä vastakkainasettelua. Voisiko joku siis jo kertoa, miksi meidän täytyy jatkuvasti olla tukkanuottasilla? Se, että mediatalo palkkaa bloggaajan tekemään sisältöjä verkkoonsa ja pistää samalla vakituisia toimittajia pihalle, ei ole bloggaajan, vaan mediatalon syy. Ja siitä meidän pitäisi puhua.
Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen / Journalistiliitto
Anu
Hienoa Emmi että nostat tämän puolen esiin.
Olen vuosia katsonut, varsinkin muotipuolen, bloggaajien toimintaa ja miettinyt, että joku edunvalvontataho olisi enemmän kuin paikallaan. Tuntuu, että nuorten sinisilmäisyyttä käytetään todella rumasti hyväksi ja myöskään ei ole ollut tahoa joka neuvoisi tai keräisi kasaan mitään vinkkipankkia. Median muutos varmasti vaikuttaa kaikkiin sen ympärillä työskenteleviin, mutta tässä myös journalisteilla on se peiliin katsomisen paikka. Muutos ei pysähdy sillä, että painetaan kantapäät maahan ja todetaan, että minä en halua muuttua. Hyvän ammattiliiton tehtävä on luodata tulevaisuuteen ja tehdä sitä vaikuttamistyötä, joka tukee heidän jäsenistönsä menestymisedellytykset muuttuvassa ympäristössä.
Maiju
Hienoa Emmi, että otat tämän puheeksi. Tämä on tärkeä aihe, josta pitää keskustelua. Parhaan tuloksen varmasti saisimme, kun tekisimme tätä yhdessä. Maailma on muuttunut ja tämänkin asian pitäisi muuttua myös.
Taru/stuffabout.fitfashion.fi
Mielenkiintoinen aihe! Itse olen nimittäin sosiaalialan korkeakoulutettujen liitossa edelleen, vaikken alan hommia teekään enää. Teen blogissani kaupallisia yhteistöitä, mutta myös sisällöntuotantoa muille. Juuri tässä punnitsen mikä olisi minulle hyvä liitto ja Journalistiliitto tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona. En edes tullut ajatelleeksi, että jonkun mielestä bloggaaja ei voi olla Journalistiliitossa!
Joka tapauksessa hyvä teksti! 🙂
Elsa/ oimutsimutsi.fi
Tääkin on varmaan kuppikuntakohtaista ja esim meillä Helsingissä toimittajat oli aluksi ihan näreissään bloggaajien kutsumisesta mediapäiviin ym. Nyt meininki on mielestäni muuttunut ja mulla on useampia toimittajakavereita, jotka yllätysyllätys ovatkin nyt ammattibloggaajia.
ehkä tuossa pelottaa, että kuka tahansa voi perustaa blogin ja sisältö on aika laajaa ja hyvin monista suunnista ponnistavaa. Mä kuulun mielestäni ryhmään ammattisisällöntuottaja ja tälle ryhmälle edunvalvonnan rakentaminen on tärkeää. Mutta jos blogini olisi esim. Satunnaisesti päivittyvä harrastusblogi en oikein näe itsekään edunvalvonnalle tuossa kontekstissa aihetta.
Todennäköisesti suhtautuminen tulee muuttumaan sitä myötä kun mediakenttä elää ja toimittajatkin ”joutuvat” entistä enemmän menemään sinne bloggaajan työnkuvan suuntaan. Mihin kehitys on jo mennyt. Siinä vaiheessa olisin ehkä toimittajana tyytyväinen, että nykyiset ammattibloggaajat ovat tehneet hiton ison työn, että työstä saa myös asianmukaisen korvauksen.
Elsa/ oimutsimutsi.fi
Ps. Sorry epäselvä kirjoitusasu, oon täällä autossa matkalla juttukeikalle -blogiin.
hanna
Tuota en oo koskaan ymmärtänyt että miksi bloggaajia ”sorsitaan” ihan ammattitoimittajien puolesta. Eikö tää kenttä ole kuitenkin sen verran laaja että työtä riittää ja mitä laajemmin teet, sitä laajemmalta alalta voit tehdä duunia. Itelläni on blogi, mutta pääasiallisesti koen itteni graafikoksi / valokuvaajaksi / markkinoinnin ja media-alan monityöläiseksi, joka tekee välillä juttuja muuallekin ja opiskelee tällä hetkellä brändäämistä. Kuulun tällä hetkellä Tradenomien opiskelijaliittoon, josta olen saanut jo ihan hirveän määrän apua kaikessa.
Tulevaisuudessa en tiedä mihin liittoon aion kuulua. Varmaan siihen, joka senhetkistä työpaikkaa kuvaa parhaiten. Ja mitä muuten tulee siihen ”ammattijournalistien” kategoriaan, on sielläkin helmiä sekä sikoja.
hanna
http://www.hannamariav.com
MiuMiu
Tervetuloa Journalistliittoon! Liitossa on käyty aiheeseen liittyvää keskustelua paljon. Mediamaailman murroksen myötä jäsenrajoja on laajennettu, ja hyvä niin. Tukkanuottaisilla olo ei ole kenenkään etu, ei toimittajien eikä bloggaajien.
Edunvalvonta kuuluu molemmille, ja esim. vihapaskapostin suhteen ongelmat ovat samoja, ei se ole tittelistä kiinni. Edunvalvonta eli ehdot, millä ehdoilla työtä tehdään ovat pohjimmiltaan samat: pelisääntöjen on oltava reiluja olipa toimittaja, free, bloggaaja tai niitä kaikkia.
Selvää on se, että journalistinen työ tehdään eri periaatteilla kuin esim. yhteistyöpostaukset tai ilmoitus-otsikon alla olevat maksetut jutut. Toimituksellisen ja maksetun sisällön erot on pidettävä erillään, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö bloggarit ja toimittajat voi kuulua samaan liittoon. Ja kuten itsekin viittasit koulutuksiin, niin sehän on juuri näin: liitto voi kouluttaa vanhan liiton toimittaja sekä uuden sukupolven tubettajia. Parhaassa tapauksessa tällaisissa koulutuksissa oppivat tuoreet ja vanhemmat tekijät. Tavataan liiton tapahtumissa 🙂
Maija/Maijan Maailma
Hei,
Kiva Emmi, että otit tärkeän aiheen puheeksi. Olen itse bloggaaja (maijanmaailma.fi) ja kirjoitan myös artikkeleita lehtiin. Koulutukseltani olen varatuomari, LKV ja sisustussuunnittelija. Pyöritän omaa Maijan Maailma Koti -asumispalveluita tarjoavaa yritystä.
Toivoisin blogimaailmaan edunvalvontaa ja mm. ohjeistuksia. Bloggaajiakin on moneen lähtöön. Valitettavaa on, että kaikki bloggaajat eivät vieläkään ymmärrä mm. kuvakäyttöoikeuksiin liittyvää juridiikkaa. En sano tätä syyllistävästi, vaan enemmänkin rakentavasti. Edunvalvontajärjestö olisi syytä perustaa bloggaajille, minkä kautta rajat/oikeudet/velvollisuudet olisi kaikkien helposti saatavilla. Myös sopimusasioihin voitaisiin luoda sopimusmalleja jne. Itse olen luonut sopimusmallipohjan omaan käyttööni, mutta olen ymmärtänyt, että yhteistöitä tehdään paljon ilman kunnollista kirjallista sopimusta, jossa molempien osapuolin oikeudet ja velvollisuudet olisi tarkennettu muuten kuin euromääräisesti. Uskon, että tämä kaikki auttaisi bloggaajien arvostuksessa, mikä toisinaan on vieläkin hiukan nihkeää.
T. Maija Lukkari-Nyman
maijanmaailma.fi
Riina K./Sarkasmia ja shampanjaa
Hei Emmi! Kun Journalistiliiton uutiskirjeestä bongasin haastattelusi, olin todella iloinen. Itsekin olen kuulunut liittoon jo muutaman vuoden, vaikka en ole todellakaan ”oikea” journalisti, vaan teen freelancerina sekalaisia viestinnän hommia ja kirjoitan blogia. Opiskelen Haaga-Heliassa liiketaloutta, mutta sivuaineena olen ottanut journalismin kursseja. Sielläkin olen valitettavan usein törmännyt tähän bloggaajat vs. toimittajat -vastakkainasetteluun ja itse olen sitä mieltä, että sen aika voisi jo olla ohi. Fakta on se, että bloggaajat ovat tulleet jäädäkseen ja toki tietyllä tapaa kilpailevat lukijoista perinteisten naistenlehtien kanssa. En kuitenkaan näe, että nämä sulkisivat toisiaan pois, sillä tutkimusten mukaan perinteisiä julkaisuja arvostetaan edelleen. Itse näen asian pikemminkin niin, että blogit ja perinteinen media täydentävät toisiaan, vaikka bloggaajat eivät olekaan sitoutuneita journalistien eettisiin ohjeisiin. Kuitenkin lähes kaikki tuntemani ammattibloggaajat tekevät todella laadukasta jälkeä sekä kirjoitusasultaan, sisällöltään että kuvitukseltaan ja esimerkiksi yhteistyöt on aina selkeästi merkittyjä.
Mielestäni nimimerkki ”Miumiu” kommentoi yllä hyvin tästä koulutusasiasta. Itsekin olen moniin koulutuksiin osallistunut ja ne ovat olleet minulle hyviä paikkoja vaihtaa ajatuksia ja verkoistoitua. Nähdään tosiaan tapahtumissa!
Siri
Hei Emmi!
Harmi, että olet joutunut paskamyrskyn kohteeksi.
Toivoisin, että Journalistiliitto ja Suomen freelance-journalistit ry nousisivat puolustamaan sinua pontevammin kuin mitä ne ovat tähän mennessä tehneet. Hehän ovat valjastaneet sinut markkinoimaan itseään kiinnostavana liittona ja yhdistyksenä, ja hyvä niin. Harmi, että joudut nyt yksin vastaanottamaan kaiken kritiikin, kun olet ensin hyvässä uskossa päättänyt liittyä jäseneksi.
Kumpikin taho, sekä Journalistiliitto että Suomen freelance-journalistit ry, tarvitsevat uusia jäseniä jo yksinomaan siksi, että ne pysyisivät taloudellisesti tolpillaan. Tästä syystä ainakin freeyhdistyksen piirissä on jo vuosikaudet pohdittu kovasti, mistä saataisiin uusia jäseniä yhdistyksen taloutta paikkaamaan, ja keitä he ylipäänsä voisivat olla.
Bloggaajat ovat omasta mielestäni hyvin luonteva lisä freeyhdistyksen jäseniksi. En oikein ymmärrä koko paskamyrskyä, sillä moni freetoimittaja joutuu tänä päivänä kirjoittamaan hyvinkin tarkkaan räätälöityjä juttuja.
Esimerkiksi asiakaslehtijuttujen kohdalla voi usein kysyä, kuinka hyvin niissä on toteutunut Journalistin ohjeiden kohta kaksi, jossa sanotaan, että journalistisen päätösvallan tulisi pysyä toimituksella itsellään. Oma kokemukseni on, että asiakaslehden asiakas saattaa antaa tuottajan kautta toimittajalle jopa valmiita myyntilauseita, joita jutussa tulee olla.
Lopputulos on se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Joten sen sijaan, että me saman alan ihmiset keskitymme lyttäämään toisiamme, yritetään mieluummin tukea ja jakaa tietoja palkkioista, talojen uusista käytännöistä, hyvistä toimeksiantajista ja työssä jaksamisesta. Se lataa jokaisen meistä laariin.
emminuorgam
Heh, paskamyrsky on 80% liioiteltu ilmaus tästä kritiikistä, eikä se edes ole kohdistunut vain minuun vaan ylipäänsä bloggaajiin ja Journoliittoon. Tän jutun jälkeen en ole enää nähnyt keskustelua juuri ollenkaan, paitsi siitä, että keskustella pitäisi. En tiedä mikä voisi olla oikea foorumi ihan oikealle keskustelulle, ehkä journalismipäivät? Mutta kiitos silti tsempistä, kiitos että ajattelit noin mukavasti! 🙂
juunas
Missä kuvasi on otettu? Tapetti on kiintoisa!
emminuorgam
Cafe Aamuruskossa Tampereella. 🙂
Susanna
Hyvä kirjoitus! Paljon tärkeää asiaa myös tälläisille aloitteleville bloggaajille 🙂