Tampereen Viinikylä on jokanaisen viinitapahtuma

Kaupallinen yhteistyö Viinikylä

En ole aivan varma, olenko viini-ihminen. Olen ihminen ja pidän viininjuonnista, mutta viini-ihminen kuulostaa elegantisti harmaantuneelta asiantuntijalta, joka tunnistaa rypäleen jo viinin tuoksusta. Itse tunnistan viinin väristä ja saatan joskus tuurilla tunnistaa viinistä sokkona jonkin rypäleen – kunhan se siis on sellainen rypäle, jonka ylipäänsä tiedän – mutta muuten arvosteluasteikkoni on kutakuinkin hyvää-huonoa -tasoinen. Voisi siis kuvitella, että en ole mikään maailman suurin viinitapahtumien fani.

Tampereen Viinikylä tekee kuitenkin poikkeuksen. Viinikylä on jo vuosia ollut taitekohta, jossa kesä vaihtuu syksyksi. Se on viikonloppu, jonka aikana kesämekon saa vaihtaa villatakkiin, tummuvien iltojen fiilistelyn saa aloittaa ja valkoviinikin vaihtuu punaiseksi kuin huomaamatta.

Kun Viinikylä vaihtoi viime vuonna järjestäjää, alkoi sen profiilikin hiukan muuttua. Viinilista muuttui suppeammaksi ja ohjelma kevyemmäksi. Ravintola Frenckell & Piha halusi tavoittaa tapahtumalla myös uusia yleisöjä – siis juuri meitä, jotka emme kutsu itseämme viiniharrastajiksi. Muutos ja uudistukset aiheuttivat jonkin verran keskustelua, mutta siitä huolimatta Viinikylä jatkaa maltillisen uudistumisen tiellään. On grilliannoksia, viinitastingeja ja vegaaniteemoja.

Omasta näkökulmastani uudistuminen saisi silti olla rutkasti nopeampaa. Tänä vuonna ehdin tapahtumaan maanantai- ja tiistai-iltoina, ja pääsin maistelemaan kutakuinkin kaikkea, mitä Viinikylä tarjoilee. R a k a s t i n juustobuffetia ja erityisesti juustolautasta, jonka keittiöpäällikkö Mika Sirkiä minulle loihti. Hullaannuin myös jälkiruuista, joista yleensä en niin välitä. Mutta karpalojuustokakkua napue-rosmariinikiilteellä ja valkosuklaa-turkinpippuri-rockyroadeja! Voiko mitään sen nerokkaampaa ollakaan?

Sen sijaan illallisbuffet ja grilli pelasivat hyvin varman päälle. Siinä, missä jälkiruuissa ja kakuissa on ajateltu vanhoja klassikoita vähän uudesta näkökulmasta, oli buffet rakennettu klassikkojen varaan: silakkaa, vihersalaattia, pippurihärkää ja marjatiramisua. Buffetista itseeni tekivät suurimman vaikutuksen pikkelöidyt kauden kasvikset ja pekonimurulla höystetty ahven, mutta varsinaiset vau-elämykset jäivät uupumaan. Viime vuonna buffet oli runsaampi, mutta toisaalta tänä vuonna tarjolla on runsaammin vaihtoehtoja buffetille.

Juustobuffet on yksi nerokkaimmista asioista, joita Viinikylään on voitu rakentaa. Eilen buffetista löytyi Peltolan Blueta, Vuohen Gruyèreta ja tuhkattua vuohenjuustoa. Näiden lisäksi tarjolla oli Sirkiän oman puutarhan marjoista ja hedelmistä valmistettuja hilloja ja chutneyta, siirappeja, hedelmiä ja äärimmäisen hyvää siemennäkkäriä. Lämpimästi suosittelen myös tarjolla olleita pieniä tapas-leipäsiä. Jos vielä menisin uudelleen, niin skippaisin koko buffetin ja söisin itseni ymmyskäiseksi juustobuffan ja tapasleipätorin antimia. Myös viereisen pöydän grillikananpoika-annos näytti varsin mainiolta. Itse en heti hoksannut grillin ideaa ja tilasin Huber-hodarin, joka ei ihan lunastanut odotuksiani. Elättelin toiveita, että Huber viittaisi ravintolaan, mutta se olikin makkaran nimi. Yleisesti ottaen pidän lihaisista makkaroista, mutta tämä oli kunnon äijämakkara, jolle olisin kaivannut aavistuksen freesimpiä lisukkeita.

Tänä vuonna nautin vain ammattilaisten suosittelemia viinejä. Valkoisista suosikiksi nousi Vogt Pinot Gris, yksi Viinikylän vegaanisista luomuviineistä. Alsacen Pinot Gris oli valkkariksi todella tuhti ja paahteisen makuinen, mutta sopi hienosti alkuruokapöydän kanan kanssa. Asiantuntija tiskin toisella puolella tiesi muuten kertoa, että ”se Kattilan suosikkikuoharini” sattuu olemaan Cremant d’Alsace Vogt, eli saman viinitalon tuotantoa. Ihanaa, kun ei itse tarvitse pitää lukua mistään vaan joku tietää aina paremmin! Punaisista pidin Parès Baltà Radix Rosèsta, joka todellisuudessa taisi olla rose-viini. Väri oli kuitenkin todella tummanpunainen ja tuoksu marjaisa, joten se sopi sateiseen ja harmaaseen viini-iltaan paremmin kuin hyvin.

Kaikenkaikkiaan Viinikylä on hyvän seuran ja uusien viinielämysten juhlaa. Hardcore-harrastajan kannattaa varata etukäteen tasting tai parkkeerata suomalaisomisteisen Château Carsinin viinipisteelle, mutta Viinikylää ei missään nimessä kannata pelätä. Päinvastoin! Suosittelen laittamaan lämmintä vaatetta päälle ja heittäytymään ammattilaisten hellään huomaan. Siinä sivussa saatat löytää muutaman uuden viinisuosikin ja päästä juustotaivaaseen.