Älä häpeä kuukautisia

Olin ala-asteella, kun kuukautiseni alkoivat. Äiti oli muistutellut koko kesän, että kannattaa pitää terveyssiteitä mukana, siltä varalta, että näin käy. Kun me sitten alkusyksystä lähdimme kutosluokan leirikouluun, suostuin pitkin hampain ottamaan kaksi pikkuhousunsuojaa mukaan. Hävetti äidin puolesta. Eikö se tajunnut, miten nolo koko aihe oli!

Kuinka ollakaan, kuukautiseni alkoivat juuri tuolla viikolla. Se oli hirveää. Osa leirikoulusta vietettiin issikkatallilla Keski-Suomessa, osa metsässä puolijoukkueteltoissa. En kehdannut kertoa kenellekään, vaan sinnittelin noilla kahdella pikkuhousunsuojalla ja vuorasin alusvaatteet vessapaperilla. Loppuviikosta tilanne alkoi olla niin karsea, että oli pakko kertoa luokkakaverin äidille. Hän kävi ostamassa terveyssiteitä ja kaikessa hiljaisuudessa pyykkäsi vaatteeni ja makuupussini. Edes (mies)opettaja ei tajunnut mitään. (Saman lukuvuoden keväällä opettaja kielsi lähtemästä kotiin vaihtamaan vaatteita, kun terveysside falskasi. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos kaikki jatkuvasti ramppaisi kotona!)

Kotona kerroin tapahtuneesta äidille kirjeellä. Harmitti, että koko leirikoulu oli mennyt ihan pieleen. Poika, jonka kanssa olin koko kevään ja kesän kirjoitellut Eva&Adamista kopsattuja rakkauskirjeitä, uskaltautui leirikoulussa kysymään, että alaksää oleen, mutta en uskaltanut mennä poikaa lähellekään. Sinänsä ihan hyvä, koska myöhemmin poika osoittautui juuri siksi idiootiksi, joka jätti minut keskellä luokan pihaa ja kertoi olleensa kanssani vain tissien vuoksi.

Nämä kokemukseni 90-luvun lopusta ovat pahinta, mitä itselleni on kuukautisten vuoksi sattunut. Kaikkialla asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin. Monissa maissa naiset joutuvat edelleen kärsimään kuukautistensa vuoksi, osa jopa henkensä kaupalla. Nepal on pitkään ollut yksi niistä maista, joissa naiset eristetään kuukautisten ajaksi erilliseen tilaan tai majaan. Majat ovat hengenvaarallisia ja viime talvena uutisoitiin ainakin kahden tytön kuolleen eristyksissä olon aikana.

Eilen Nepalista kuului kuitenkin vihdoin hyviä uutisia: naisten eristäminen piharakennuksiin kriminalisoitiin pitkällisen ihmisoikeustaistelun jälkeen ja jatkossa ”chhaupadiksi” kutsutusta eristämisperinteestä saa vankeusrangaistuksen. Jo aiemmin perinteen harjoittaminen oli kielletty, mutta nyt lakia tiukennettiin ja se muuttui siis rangaistavaksi teoksi.

Eristäminen perustuu paitsi kuukautisiin liittyviin taikauskoihin, myös niihin liittyvään häpeään. Ja mikä ankeinta, kehittyvät maat eivät ole ainoa kolkka, jossa kuukautisista on vaikea puhua ilman nolostelua tai vaivaantumista. Sen osoittaa jo Hesarin otsikko, jossa puhutaan hassusti ”menkkamajoista” sen sijaan, että käytettäisiin asioista niiden oikeita nimiä. On helpompaa heittää asia lekkeriksi – kas kun uutisoinnissa ei käytetä termejä ”hilloviikot” tahi jotain muuta yhtä huvittavaa.

Sen vuoksi olenkin viime aikoina ihaillut mm. Luneten Heli Kurjasta, Kuukautiskirjan kirjoittanutta Rosa Meriläistä ja Sanna Seiko Saloa sekä uimari Jenna Laukkasta, jotka kaikki ovat edistäneet kuukautisten tekemistä salonkikelpoisiksi. On käsittämätöntä, että vielä muutama vuosi sitten minäkin olen joutunut toimittamaan kouluun todistuksen kuukautisista, jotta opettaja ei olisi pakottanut uimaan. Hurjimmat tarinat kertovat liikunnanopettajista, jotka pakottivat tytöt käyttämään tamponia kuukautisten aikana – mikä voisikaan olla parempi tapa pitää yllä kuukautisiin liittyvää häpeää?

Mietin pitkään, että kenelle antaisin Lunetelta alkukesästä saamani kuukupit. Hormonikierukka vei itseltäni kuukautiset lähes kokonaan pois, mutta tiedän esimerkiksi molempien siskojeni vannovat niiden nimeen ja olin jo antamassa kupit heille. Eilisten uutisten kunniaksi taidan kuitenkin pakata kupit loppukuusta matkalaukkuuni. Lähden nimittäin muutaman viikon kuluttua Nepaliin tutustumaan Store of Hopen toimintaan paikanpäällä. On ihan älyttömän upeaa päästä tapaamaan niitä naisia ja perheitä, jotka ovat esimerkiksi itselläni käytössä olevan cashmerehuivin neuloneet ja kuulla elämästä ja yrittämisestä Nepalin vuoristoissa.

Maailma, niin Suomi kuin Nepal kaipaa nimittäin enemmän puhetta menkoista. Siitä, millaista elämä niiden kanssa on. Miltä tuntuu urheilla ja miettiä, että koska tampax falskaa. Tai millaista on olla leikkaava lääkäri, jolla kuukautiset aiheuttaa kovia vatsakramppeja. Tai ihan vain tavallinen ihminen, jonka kuukautiset eivät muistuta libressemainoksen sinistä geeliä eikä tulisi mieleenkään pukea menkkojen aikana tiukkoja valkoisia housuja jalkaan.

Kuukautiset eivät ole häpeä, eikä niiden vuoksi pidä nolostua tai hautautua omiin oloihinsa. Jo aiemmin mm. Lunette ja Uhana Design ovat haastaneet suomalaiset naiset puhumaan avoimemmin menkoista – ooksää mukana?