Pelkään, että kuolen ennen kuin saan selville miten maailma toimii

Tämä syksy on outo. Kalenterini on täyttynyt projekteista, joista en olisi osannut edes haaveilla ja syksy on tuonut eteeni tilanteita, jotka tuntuvat täydellisen absurdeilta. Olen vastannut pähkähulluihin ehdotuksiin kyllä ja heittäytynyt alueelle, jolla en tunne olevani turvassa.

Se on pelottavaa. Se saa tuijottamaan ulos ikkunasta ja miettimään, että entäs jos. Mitäs jos en osaa? Mitäs jos mokaan? Jos en ole tarpeeksi hyvä enkä riitäkään. Samaan aikaan se saa kuitenkin haaveilemaan lisää ja unelmoimaan vielä suuremmasta.

Osallistuin tänään Imagen kirjoittajakouluun. Kun kuuntelin Sofi Oksasen ja Hanna Jensenin puhetta oivalsin, etteivät ammattilaisetkaan aina osaa tai ole edes varmoja omasta tekemisestään. Ettei ammattilaiseksi tulla yhdessä yössä, vaan se vaatii mokaamista, harjoittelua ja uudelleen tekemistä.

Oli lohdullista nähdä lehtitekstejä, joihin toimittaja ei ole tyytyväinen ja kuulla, ettei kirjailijakaan aina tiedä, mitä kirjoittaessa syntyy. Jostain syystä meidän ihan fiksujenkin ihmisten arvostelukyky aina ajoittain hämärtyy ja sitä taantuu ajattelemaan, että jokaisen ammattikirjoittajan teksti syntyy käden käänteessä – jossain siinä aamun ensimmäisen sikarin ja punaviinilasillisen välissä.

Kirjoittajakoulusta sain matkalukemiseksi Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen 12 tarinaa kirjoittamisesta. Ahmin suurimman osan tarinoista jo junassa. Reetta Rätyn ajatukset kirjoittamisesta ja olemisesta voitelivat epävarmaa sieluani ja jäin pitkiksi ajoiksi jumiin Reettan lauseisiin.

”Pelkään, että kuolen ennen kuin saan selville miten maailma toimii.”

”Jos haluaa koskettaa toista, on annettava jotain pään sisältään. Miksi edes kirjoittaa, jos ei tee niin.”

Ronja Salmi kirjoittaa kauniisti. Lauseita, jotka tuntuvat niin tutuilta, että toivoisin niiden olevan omiani. Tarinat karkottivat epävarmuuteni ja saivat ajattelemaan, että ehkä minä sittenkin osaan. Ettei kukaan synny kirjallisuuden Nobel tai Pulitzer kainalossaan, vaan riittää, että on jotain, mitä haluaa sanoa. Millä koskettaa tai saada toisen ajattelemaan.

Sitäpaitsi viime keväänä eräs suuresti ihailemani yrittäjä ja kirjailija sanoi, että ei ole rohkeutta tehdä asioita joita osaa. Todellista rohkeutta on asettaa itsensä alttiiksi ja tehdä asioita, joita ei osaa.

Hänen nimensä oli muuten Ronja Salmi.