Taas askeleen lähempänä unelmahommiaan

Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere

Helmikuu 2017: Kynttilä lepattaa Ravinteli Huberin alakerran nurkkapöydässä. Olen juuri syönyt taivaallisen tartarin ja lusikoinut suoraan kastikekiposta höyhenenkevyttä pippurikastiketta. Hulautan viinilasin pohjalla olevan punaviinitilkan alas, lasken lasin pöydälle ja kerron miehelleni, että olen päättänyt lopettaa työt Helsingissä. Mies kysyy, että mitä sitten aion tehdä ja vastaan ennen kuin ehdin edes miettiä asiaa: ”Haluan Tampereen ruokalähettilääksi.”

Elokuu 2017: Istun suuressa nojatuolissa ja katselen ulos taukohuoneen ikkunasta. Uppoudun Tammerkosken kuohuihin ja ihailen vastapäisen talon suuria ikkunoita ja punatiilistä seinää. Ajatukseni harhailee kun mietin, mitä salaisuuksia yli sata vuotiaan rakennuksen seinät kätkevät sisäänsä. Yhtäkkiä havahdun siihen, että neljä silmäparia katsoo minua kysyvästi. Visit Tampereen Karoliina toistaa kysymyksensä enkä ole ihan varma mitä vastaan. Kotimatkalla soitan miehelleni ja kuulen sanovani: ”Mua vähän niinkun pyydettiin Tampereen ruokalähettilääksi.”

Edelleen tuntuu vähän oudolta puhua unelmistaan ääneen. Unelma tuntuu sanana niin latautuneelta, vähän epärealistiseltakin. Mutta ehkä juuri sen takia tässä kirjoituksessa on niin tärkeää puhua unelmista ja niiden toteutumisesta.

En varmasti ole ainoa ruokamielinen, joka on joskus haaveillut kotikaupunkinsa ruokalähettiläänä toimimisesta. Siitä saakka, kun Timo Santala aikoinaan aloitti Helsingin ruokakulttuuristrategian päällikkönä ja ruokalähettiläänä, olen salaa haaveillut, että ehkä minäkin vielä joskus voisin olla saman kokoluokan saappaissa. Olen kadehtien seurannut Helsingin ja sittemmin myös Turun ruokakulttuurin kehittymistä ja tapaa, jolla ruoka on otettu luonnolliseksi osaksi kaupungin strategiaa. Samaan aikaan olen ollut vähän näreissäni siitä, miten paljon Tampereellakin olisi ihmisille annettavaa ja miten vähän siitä maailmalle kerrotaan.

Ei siis ole salaisuus, että rakastan Tamperetta ja sen ruokakulttuuria. Ei ole myöskään salaisuus, että olin onnesta soikeana, kun kuulin, että ruoka on myös Visit Tampereen seuraavan vuoden kärkiteemoja. Niin kauan kun muistan, olen paasannut jokaiselle asiasta yhtään kiinnostuneelle siitä, miten Tampereella ravintolat ja saunat (suosikkini) pidetään visusti vakan alla. Nyt se onneksi muuttuu. Ruuan lisäksi ensi vuonna edetään nimittäin saunat, järviluonto, kaupunkikulttuuri ja lapsiperhematkailu edellä. Jos minulta kysytään – ja täällähän nimenomaan kysytään – niin yhdistelmä on täydellinen!

Tänään vihdoin puhuimme projektista myös muille! Kutsuimme Ravintola Henriksiin pienten tamperelaisten laaturavintoloiden ravintoloitsijoita, ruuan ja viestinnän osaajia, somevaikuttajia ja alan tärkeitä ihmisiä. Visit Tampere kertoi tulevan vuoden toimenpiteistä, esittelimme projektin tavotteita ja mikä tärkeintä, kokosimme yhteen asiasta kiinnostuneita superammattilaisia.

Jos olisin innostukseltani pystynyt liikuttumaan, niin olisin liikuttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun suuresti arvostamani ravintoloitsijat (ja alan kruunaamattomat kuninkaalliset) Saara Sinivuori ja Sami Lappalainen kannustivat ja kiittelivät aloitettamme. Olen syksyn aikana jutellut yhteistyön aloittamisesta todella monen ihmisen kanssa ja pieni tamperelainen sydämeni hykertelee onnesta joka kerta, kun ihmiset innostuneena lähtevät mukaan. Parhaita kiitoksia ovat olleet ne puheenvuorot, joissa suunnitelmiamme on verrattu ”vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin tamperelaiset tekijät puhalsivat ennakkoluulottomasti yhteen hiileen ja tekivät töitä duunarikaupungin kulinaarisen kehittymisen puolesta.

Koska siitähän tässä on kysymys. Yhteistyöstä. Tampere ei ole vielä edes kotimaisten matkailijoiden silmissä niin kiinnostava ravintolakaupunki kuin sen kuuluisi olla, kansainvälisestä matkailusta puhumattakaan. Kesän lopulla alkanut yhteistyöni Visit Tampereen kanssa on opettanut ihan valtavan paljon matkailusta jo nyt ja on älyttömän hienoa päästä mukaan viemään Tamperetta ja sen ruokaa ja juomaa Saksaan, Aasiaa, Iso-Britanniaan ja muihin Tampereen kärkivientimaihin.

Erityisen ylpeä olen siitä, että olen onnistunut viestimään osaamiseni myös kotiseinien ulkopuolelle. Kun kymmenen vuotta sitten aloitin ravintolaharrastuksen en kuunaan olisi uskonut, että pääsisin vielä tekemään töitä näin läheisesti suosikkiharrastukseni kanssa. Alan myös vihdoin uskoa, että vuosien kokemus ja sen myötä syntynyt ymmärrys somesta, blogeista, vaikuttamisesta, viestinnästä ja markkinoinnista on sellaista osaamista, jota ihan jokaiselta ravintola-asiakkaalta ei löydy. Näiden intohimojeni yhdistäminen on jotain niin upeaa, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi.

En vielä tarkalleen tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Mutta sen tiedän, että tänään aloitettu keskustelu ja eri toimijoiden välinen yhteistyö tuo mukanaan hienoja tapahtumia, tilaisuuksia ja mikä tärkeintä, elämyksiä myös teille kaikille muille hyvää ruokaa ja juomaa rakastaville ihmisille.

Aika mahtavaa. Ilmeisesti niistä unelmista ihan oikeasti kannattaa puhua ääneen.

Kuvat: Eino Nurmisto Photography