Harvoin enää provosoidun mistään lapsiin liittyvistä keskusteluista. Jos siis ei keskustella päivähoidosta, sukupuolisensitiivisyydestä, sukupuolirooleista, vanhemmuudesta ylipäänsä (tai oikeastaan ihan mistä tahansa tasa-arvoon liittyvästä). Mutta noin niinkuin muuten. En juuri koskaan.
Pari viikkoa sitten kävi kuitenkin vahinko.
Kaikkihan me tiedämme, että suomalaiset hankkivat lapsia ihan liian vähän. Naiset ovat liian vanhoja synnyttämään, perheet liian pieniä ja syntyvyys huono. SDP:n Rinteen mielestä meidän pitäisi käynnistää vanhat kunnon synnytystalkoot ja pistää vielä se neljäskin isänmaalle, ihan kuin silloin Wanhoina Hywinä Aicoina.
Olen siis kuvitellut pelanneeni tässä suhteessa kiitettävän varman päälle: olin 24-vuotias ensisynnyttäjä, meillä on kaksi lasta ja vielä tyttö ja poika – voiko sen idyllisempää olla? Mutta niin vain onnistuin mokaamaan tämänkin. Kaksi lasta olisi idylli, mutta lapsilla on noin 1,5 vuotta liian vähän ikäeroa. Lapsia ei nähkääs pitäisi synnyttää alle 2,5 vuoden ikäerolla.
Olen ennen ajatellut, että Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch on ns. hyvien puolella. Tässä tapauksessa siis äitien. Muistelen hänen esimerkiksi aiemmin kritisoineen sitä, että lasten synnyttyä äidit jäävät yksin eivätkä enää saa sukulaisilta ja ystäviltä samanlaista tukea kuin joskus ammoisina aikoina. Olen siitä ihan samaa mieltä ja edelleen vähän kammoan tätä meidän individualismia korostavaa yhteiskuntaa, jossa on tärkeää pärjätä yksin.
Tammikuun lopussa Hesari kuitenkin kirjoitti Rotkirchistä artikkelin, jonka otsikko kuuluu: ”Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta – Liian lyhyet synnytysvälit lisäävät nykyisin terveysriskejä, sanoo professori”. Tietenkään en voi olla varma, mitä Rotkirch on haastattelussa puhunut, mutta oletetaan nyt, että kaikki artikkelissa olevat väitteet ovat hänen mielipiteitään.
Liian pieni ikäero on terveydellinen riski. Vanhemmat pelkäävät vauva-arjen olevan stressaavaa ja siksi tekevät lapset samaan syssyyn. Liian tiheä synnytyväli on terveydellinen riski. Ikäeron vaaroista pitää alkaa varoitella neuvoloissa. Työelämän vaatimukset pienentävät synnytysväliä ja lisäävät riskejä. Ruuhkavuosia pidetään karmeina.
Kaikki tämä tietysti on totta. Ruuhkavuodet ovat karmeita. Vauva-arki on stressaavaa. Työelämä on vaativaa.
Mutta tiedättekö mitä minä en tajua? Sitä, että näiden asioiden täytyy olla ensisijaisesti perheiden ongelmia!
Näin haastattelun julkaisemisen jälkeen useita keskustelunavauksia siitä, että äitien pitäisi nyt kyllä ottaa tässä asiassa vähän vastuuta ja alkaa suunnitella vauvautumista paremmin. HERRANJUMALA. Onkohan maailmassa olemassa yhtään asiaa, josta naisten ja äitien ei pitäisi ottaa vastuuta?!
Voi olla todellinen newsflash, mutta kaikilla perheillä ei ole viisivuotissuunnitelmaa perheen perustamiselle. Lapsia ei myöskään tuosta noin vaan hankita ja aikatauluteta syntymiä siten, että tietyt kuukaudet tulevat täyteen.
Tuntuu absurdilta, että sen sijaan, että nyt puhuisimme siitä, miten lapsiperheitä voitaisiin tukea tai miten työelämä voisi ottaa kunkin työntekijän kotitilanteen paremmin huomioon, keskustelemmekin siitä, että hedelmöittymishommissa olisi parempi pitää kalenteri kädessä. Lisäksi yhä harvemmalla on työpaikka, josta voisi olla kolmen vuoden välein pois ja yhtä moni haluaa sitoutua perheeseen vasta yli kolmekymppisenä, jos silloinkaan. En voi sille mitään, että synnytystalkoista ja ihanteellisesta synnytysvälistä puhuttaessa tulee mieleeni eräänkin Aasian maan syntyvyyden sääntelypolitiikka.
Syksyllä spekuloitiin sitä, etteivät nuoret kaupunkilaiset halua perustaa perhettä, koska heitä pelottaa maakuntaan muuttaminen ja Prisman parkkihalliin siirtyvä elämä. Voin kyllä ainakin oman lähipiirini perusteella sanoa, että enemmän ihmisiä pelottaa se, ettei mikään koskaan ole oikein tehty. Siinäpä miettimistä sinne Väestöliittoon.
Helmi
Tämä on taas yksi esimerkki siitä miten vinossa koko keskustelu lapsista, niiden saamisesta, perheistä ja puhumattakaan äideistä on. Semmosta ärsyttävää osoittelua, vänkäämistä, arvottamista ja jankkaamista sillä seurauksella että just niistä oikeista asioista puhutaan hirveän vähän.
Lukija Iidesjärven tuolta puolen
Heippa,
Mä olen samaa mieltä, että vähän kurja fiilis tuli kun itsekin olen todellisuuskriittisenä tampiona toista lasta ”hankkimassa” ennen kuin esikoinen on riittävän vanha TILASTOLLISESTI.
Se mistä Rotkirch on puhunut on siis tilastollisia päätelmiä ja ainakin ylen aamuteeveessä ansiokkaasti toi sitä puolta esille noin viikko sitten. Hän siis korosti kyllä sitä, että se mikä tilastollisesti on todennäköisempää lapsiperheissä tiheällä ikäerolla, ei ole välttämättä todellisuutta yksittäisissä perheissä. Se kuitenkin miten tilastollisiin ilmiöihin vaikutetaan, on valtakunnan perhepolitiikka. Ratkaisuehdotuksena hän nosti esiin mm. kotihoidontuen ja vanhempainvapaan laskuperusteiden muuttamisen siten, ettei se ”pakota” perustamaan koko unelmaperhettä kolmen vuoden sisällä.
Mut se mihin suuntaan sä johdatat ja voit jatkossakin muun median kanssa keskustelua viedä, on just ne yhteiskunnan ja työelämän rakenteet, mitkä suosii esim tiheitä lapsensaantivälejä. Näitä syitähän on just se työelämän huono jousto, lapsensaannin siirtyminen yhä myöhemmäksi, taloudellinen pakko yms.
Tosi hyvä, että näistä asioista puhutaan myös täällä kevyemmillä foorumeilla ja vaikka pienen provosoitumisenkin seurauksena! Kiitos Emmi!
sonja
Suosittelen katsomaan Rotkirchin vierailun YLEn aamu-tv:ssä. Ei tutkimusprofessoria voi siitä syyttää, että hän tuo esiin tutkimuksissa esiin tulleita tilastollisia todennäköisyyksiä. Muistaakseni tuossa aamu-tv;n haastattelussa jossa oli mukana myös joku toinen asiantuntija, tuotiin hyviin esiin sitä, että ymmärretään hyvin miksi perheet tekevät jokainen omalla tavallaan ja miten se ei todellakaan ole helppoa asiaan vaikuttaa erinäisten muuttujien takia (työelämä, myöhäisempi synnytysikä, hedelmöittymisen epävarmuus, erilaiset mieltymykset ja toiveet perhe-elämän suhteen jne.). He myös puhuivat tuosta KELAn kolmen vuoden säännöstä, kuinka se tosiaan ohjaa lyhyisiin synnytysväleihin ja sanoivat että se voisi ihan hyvin olla useampikin vuosi.
Tilastollinen tosiasia kuitenkin on se, että lyhyet synnytysvälit lisäävät terveysriskejä. Miksi siitä pitää provosoitua? Olisiko nämä tutkimustulokset pitänyt jättää uutisoimatta jotta ihmiset jotka toivovat/saavat lapsia lyhyellä ikäerolla eivät pahastu tai että kukaan ei ota tuota henkilökohtaisena ohjailuna? Vaikka perhesuunnittelu onkin herkkä ja yksityinen asia niin ei se kuitenkaan ole yhteiskunnasta irrallinen osa ja tällaisen tutkimuksen ja siitä nousevan keskustelun perusteella voidaan miettiä perhepoliittisia päätöksiä uusiksi, esimerkiksi juuri tuota kolmen vuoden sääntöä. Itse en saanut tuosta mitenkään perheitä syyllistäviä viboja tai osannut lukea rivien yhteiskunnalta tai viranomaistahoilta tulevaa käskyä tehdä lapsia kalenteri kädessä.
Itse toivoisin kahta lasta 3-5 vuoden ikäerolla (tiedostaen että näitä asioita ei todellakaan voi suunnitella kalenteri kädessä) ja mielestäni oli ihan mukava lukea artikkeli josta sain tukea sille, että se voisi olla ihan järkevää. Enkä olisi ikinä edes uskonut olevani niin pienessä porukassa tuon ihanteellisen ikäeroajatuksen kanssa (vain 8% kanssani samaa mieltä), joten sikälikin oli mielenkiintoista lukea ihmisten ajatuksia ihanteellisista ikäeroista asiantuntijan lausuntoihin yhdistettynä.
Emmi Nuorgam
Ei tietenkään. Mutta toivoisin näkeväni paljon enemmän keskustelua siitä, miten lapsiperheiden arkea voitaisiin tukea tai miten työ voisi muuttua perheystävällisemmäksi sen sijaan, että edes spekuloidaan perheen perustamiseen tai synnyttämiseen liittyvillä säännöillä. Perhebarometrissä nostettiin esille pieni syntyvyys ja se, että olemme tilanteessa, jossa ihmisiä syntyy vähemmän kuin kuolee. Vaikea nähdä, että tähän voitaisiin vaikuttaa positiivisesti luomalla lisää sääntöjä.
sonja
Mutta mistä tuo ajatus kumpuaa, että tässä olisi mistään säännöistä kyse? Kyseessä oli uutinen tutkimustuloksesta. Tietoa on hyvä jakaa, jotta ihmiset ymmärtävät asiasta myös tämän puolen ja mielestäni on vastuullista kertoa lyhyen synnytysvälin mahdollisista riskeistä.
Korkeintaan tuo voi johtaa suosituksiin siitä, että vanhemmat joilla elämäntilanne, ikä ja terveystilanne sallivat, ottaisivat nämä tutkimustulokset huomioon suunnitellessaan perheenlisäystä. Ja näin pitääkin olla, sillä jos tilastot puhuvat sen puolesta, että terveyden puolesta ihanteellinen väli synnytyksille on yli 2v niin olisi outoa että asiasta ei kerrottaisi ja suosittaisi matalampaa riskiä tilanteissa joissa se tosiaan on mahdollista. Jokainen perhe kuitenkin loppujen lopuksi päättää asian itse ja on aika kaukaa haettua, että tästä tutkimustuloksesta mitään suomalaisten lisääntymissääntöä oltaisiin muodostamassa.
Ja syntyvyyden Suomessa ja globaalisti tulisikin vähentyä maailman kantokyvyn kannalta sanoi Rinne tai perhebarometrit mitä tahansa, joten siksikin hyvä että WHO tätä valistustyötä pidemmistä synnytysväleistä jo tekee. Suomi ei ole mikään erillinen saareke vaan vastuu väestönkasvun rajoittamisesta on kaikilla. Mutta tämä on jo eri aihe.
Ja viimeisenä, minäkin toivoisin keskustelua lapsiperheiden arjen tukemisesta ja perheystävällisestä työstä, mutta en näe että tämä tutkimus ja siitä tehdyt uutiset mitenkään sulkisivat tuota keskustelua pois. Pikemminkin päin vastoin, tämä voi johtaa esimerkiksi siihen että tehdään perhepoliittisia päätöksiä jotka ohjaavat perheitä pois ”kaikki lapset samaan syssyyn muun jaksamisen kustannuksella, jotta uravahingot /taloudelliset vahingot minimoitaisiin” ajattelusta.
Emmi Nuorgam
Puhuin tuota kolmen vuoden säännöstä, jonka sinä mainitsit. 🙂
En minäkään ajattele, että tutkimus rajaisi keskustelua pois vaan nimenomaan toivoisin, että esimerkiksi joku isompi media tarttuisi siihen ja olisi mukana herättämässä keskustelua.
sonja
Okei käsitin väärin. 🙂 Tekstissäsi kirjoitit että tästä synnytysväliuutisoinnista tulee mieleen eräiden maiden syntyvyyden sääntelypolitiikka joten luulin että viittasit johonkin suomalaiseen synnytysvälisääntöön jota tästä voitaisiin olla johtamassa.
Mainitsemani Kelan olemassa oleva kolmen vuoden sääntö on yksi syy siihen miksi osa perheistä pyrkii alle kolmen vuoden ikäeroon. Koska ei haluta jättää viime tippaan, niin seuraavaa lasta yritetään jo ajoissa mikä sitten saattaa johtaa siihen, että ikäero jää pieneksi. Toki osalla syy pieneen ikäeroon voi olla ihan vaan mieltymys tai vanhempien ikään liittyvä kysymys, mutta veikkaan että kyllä tuo taloudellinen kannuste saada sama vanhempainpäiväraha myös seuraavasta lapsesta ”pakottaa” osan perheistä saamaan lapset nopeammin, kun ehkä muuten haluttaisiin. Eli kyllä tuota sääntöä on syytä mielestäni spekuloida, sillä sen soisi muuttuvan niin, ettei se yhtä voimakkaasti ohjaa lyhyeen syntyvyysväliin jonka osa perheistä voi kokea raskaaksi mutta taloudellisesti välttämättömäksi. Ei valtiolla tosiaan tulisi olla suoranaista synnytyksiä tai perheen perustamista ohjailevaa säännöstöä, mutta toki osa perhepoliittisesta sääntelystä välillisesti ohjailee ihmisten valintoja ja niiden järkevyyttä on syytä tarkkailla kriittisesti ja tarvittaessa muuttaa sitä tai luoda uutta.
En mä tiedä, multa meni vain jotenkin provosoitumisen syy täysin ohi. Koin itse uutisen neutraalina ja mielenkiintoisena keskustelunavauksena, josta tosiaan olisi kivalukea enemmän myös muista medioista.