Miesten Suomi on tasa-arvoisempi kuin naisten Suomi

Kaupallinen yhteistyö: Sosiaali- ja terveysministeriö

Kun sain muutama viikko sitten kutsun Tasa-arvobarometri 2017 julkistustilaisuuteen, oli fiilikseni ristiriitainen. Toisaalta toivoin, että kommenttipuheenvuoroni sisältö voisi olla se, että tasa-arvo vihdoin toteutuu ja näkyy ihmisten asenteissa. Toisaalta tiesin, ettei se tule pitämään paikkaansa.

Tasa-arvobarometrin tulokset osoittivat aavistukseni oikeiksi. Vaikka asenteissa on tapahtunut 20 vuoden aikana kehitystä, oli tasa-arvobarometrin tulos kautta linjan surullinen: miehet pitävät Suomea tasa-arvoisempana kuin naiset. Ei sillä, että miestenkään usko tasa-arvon toteutumiseen olisi horjumaton. Puolet miehistä (ja lähes 80 % naisista) ajatteli miesten aseman olevan yhteiskunnassa parempi kuin naisten ja vain 59 % miehistä ajatteli naisten mahdollisuuksien työelämässä olevan yhtä hyviä kuin miesten. Naisten kohdalla tuo luku oli muuten vain 37 %.

Toinen aika karu teema olivat häirintään, ahdisteluun ja vihapuheeseen liittyvät kysymykset. Alle 35-vuotiaista naisista yli puolet oli kohdannut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Tulos on järkyttävä. Vihapuhetta oli kohdannut joka kuudes nainen, vähemmistöryhmiin kuuluvista naisista yli neljäsosa. Barometri muuten todisti oikeaksi myös mututuntuman siitä, että johtavassa ja yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olleet naiset kohtasivat vihapuhetta huomattavasti useammin kuin miehet. Barometrin tehtävä ei ole esittää tuloksiin ratkaisuja, joten heitän pallon nyt poliitikoille: vihapuheongelmalle on tehtävä jotain. Siis nyt. Jeesustelu siitä, että vihapuhetta ei ole määritelty rikoslaissa on ihan yhdentekevää. Jos se estää vihapuheeseen puuttumisen, on se otettava mukaan rikoslakiin. Ei se sen kummempaa ole.

Oma puheenvuoroni käsitteli barometrin perheisiin ja niiden asenteisiin liittyvä tuloksia. Poimin näistä kolme omasta mielestäni kiinnostavinta: keskusteluyhteyden puute, synnytystalkoot ja metatyö.

1. Keskustelyhteyden puute
Myös tilaisuuden juontaja Ville Blåfield nosti esille barometrin tulosten keskeisimmän haasteen: miesten ja naisten käsitykset tasa-arvosta eivät kohtaa.
(Tässä kohtaa muuten sellainen huomio, että tänä vuonna vastaajat saivat itse määritellä oman sukupuolensa ja muunsukupuolisten osuus vastaajista oli niin pieni, ettei heidän osalta tuloksia voitu analysoida barometrissa erikseen.) Se on äärettömän huolestuttava tulos, sillä edelleen elämme yhteiskunnassa, jossa valtaosaa johtopaikoista pitävät miehet. Jos muutoksentekomahdollisuus keskittyy henkilöille, jotka eivät tunnista omaa etuoikeutettua asemaansa, ole valmiita luopumaan siitä tai ymmärtämään sen merkitystä, ei todellista muutosta voi tapahtua. Hauskana knoppitietona muuten mainittakoon, että parikymppiset naiset olivat myös miehiin kohdistuvista tasa-arvo-ongelmista eniten huolissaan. Että terkkuja vaan siihen leiriin, jossa jaksetaan viikkotolkulla väittää naisten ja feministien olevan huolissaan vain naisten asioista.

2. Synnytystalkoot
Syntyvyyden laskun ja lisääntymisen keskeisenä esteenä tunnutaan edelleen pitävän sinkkujen biletyshalukkuutta ja Prismaa. Kun
viimeksi talvella kirjoitin synnytystalkoista, kommentoi moni, että ihmiset ovat nykyään vain niin itsekkäitä, etteivät halua tehdä lapsia. No, olen eri mieltä ja niin on tasa-arvobarometrikin.

Huolestuttavia ovat nimittäin myös perhevapaisiin liittyvät asenteet, sillä yksityisellä sektorilla työskentelevät pitävät etenkin miesten perhevapaille jäämistä vaikeana. Ylipäänsä alle 35-vuotiaat luottavat perhevapaisiin vähiten. Siis juuri ne ihmiset, joiden pitäisi innostua lastensaamisesta. En ole yhtään yllättynyt tuloksesta, mutta joillekin se tuntuu edelleen tulevan shokkina. Viimeksi viime viikolla eräs sarjayrittäjä kertoi jättäneensä “lapsentekoikäisen” naisen palkkaamatta, koska ei halunnut riskeerata omaa yritystään.

Maailmassa, jossa nykyään tasapainotellaan määräaikaisesta työsuhteesta toiseen ja jossa työnantajien asenne on tämä, ei ole mikään yllätys, ettei lasten saamista haluta edes miettiä. Haluaisin myös spekuloida, miten paljon miesten parempi urakehitys vaikuttaa perhevapaa-asenteisiin. Jos miehet todennäköisemmin etenevät urallaan, niin ei ole ihme, etteivät he halua jäädä perhevapaalle. Puolen vuoden perhevapaa silloin, kun kollegat paahtavat pää märkänä ylennyksen eteen, ei ole kenestäkään täysjärkisestä hyvä idea. Eli pliis, se perhevapaauudistus! Jos jokainen lapsia saava työntekijä on yhtä varmasti töistä pois, muuttuu myös asenneilmapiiri väkisin.

3. Metatyö, schmetatyö.
Ei-niin-yllättävästi myös vastuu lapsista ja kodista jakaantuu edelleen epätasaisesti kahden vanhemman perheissä. Nauroin oikein ääneen, kun luin tuloksia: 78 % naisista ja 9 % miehistä  vastaa useimmiten yksin yhteydenpidosta kouluun, 55 % naisista ja 8 % miehistä on useimmiten yksin vastuussa sairaan lapsen hoitamisesta, 47 % naisista ja 7 % miehistä auttaa useimmiten yksin lapsia läksyissä. Kaikista huvittavinta oli kuitenkin tasa-arvoisimmin jakautuva kotityö: lasten kanssa seurustelu. Laittaisin tähän nyt itkunauruhymiön, jos osaisin. Toisaalta, ihmekös tuo, ei siitä nyt niin montaa vuotta ole, kun Vuoden Isä -palkinnon sai isä, joka oli käyttänyt vanhempainvapaata lapsen ollessa pieni. Omia palkintoja siis odotellessa..

Myös kouluun ja opiskeluun liittyvät tulokset olivat superkiinnostavia. Niistä paljastui muun muassa se, että ammattikoulutaustaiset naiset uskoivat tasa-arvon toteutumiseen kaikista vähiten, mikä tukee ajatusta siitä, että koulutuksella ja opetuksella todellakin on väliä. Myös oppikirjojen ja oppimateriaalien koettiin toistavan vanhentuneita sukupuolistereotypioita ja unohtavan usein perheiden ja sukupuolen moninaisuuden. Surullinen oli myös tulos siitä, että ihmiset yleisesti epäilivät, että työyhteisön transihmiset tulisivat todennäköisesti syrjityiksi työpaikallaan.

Jos jotain, niin ennen kaikkea tasa-arvobarometrin tulokset todistivat, että elän edelleen vahvasti kuplassa. Se, että omassa kuplassani kuvittelen monien asioiden ja asenteiden muuttuneen, ei tarkoita yhteiskunnan kannalta oikeastaan mitään. Kuplautuminen näkyi myös barometrin tuloksissa, sillä vastaajien ikä, sukupuoli, asuinpaikka ja koulutustausta näkyivät, ihan odotetustikin, myös tuloksissa.

Tasa-arvobarometrin julkistustilaisuuden taltioinnin ja erityisesti oman ansiokkaan puheenvuoroni voi katsoa täältä ja Tasa-arvobarometriin 2017 kokonaisuudessaan voi tutustua täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *