En ole varmaan koskaan ollut näin iloinen siitä, että aamulla sataa vettä. Puin sukkahousut jalkaan, vedin mekon päälle ja silittelin Hildan kanssa sukkahousujen verhoomia sääriäni. Hildasta ne oli ”oooooooooi” ja korvakorutkin ”vaaaaaaaaau”. Tuli hyvä mieli lähteä töihin, kun joku, (tässä tapauksessa 1-vuotias), kertoi heti aamulla että näytän tosi nätiltä. Kävelin bussipysäkille, ihmettelin miten tiukoilta ballerinat tuntui varvassandaalikauden jälkeen ja suunnittelin jo lounasta.
Viimeiset vuodet syksyn lähestyminen on tarkoittanut myös kaiken kivan loppumista – enää ei niin vaan istutakaan valkkarilasi kädessä pihalla tai ihastella auringonnousua Rauhaniemen rannassa. Nyt syksy kuitenkin tarkoittaa ihanaa kihelmöintiä mahanpohjassa, aikuisten vaatteita, lounastreffejä ja kalenterin täyttämistä tulevilla tapahtumilla, keikoilla ja seminaareilla.
Tällä viikolla mä aion pakata kesävaatteet kellariin (kaikki ne kolme..), haudata vaatekaapin vallanneet äitiyssukkikset Uffin laatikoihin ja järjestää helposti saataville kaikki ne mekot, joita olen pari vuotta suojellut puklutahroilta. Hitto, tää tuntuu melkein samalta, kuin joskus ala-asteella koulun alkaminen. Siltä, että mikään ei oo mulle mahdotonta ja maailma on avoinna!
Ensin toki pitää selvitä puolentoista viikon yh-ajasta. Pikkujuttuja..
JP ja Kirppu
Ja mie heräsin aamulla järkytykseen, että kesä meni jo. Ei voinut änkeytyä enää leggareihin, jotka jousti kasvavan mahan kohdalla kivasti.. Laitoin kesäkuun kulutetuimmat housut, tuulipuvunhousut, joista ei mahtunut nappi kiinni eikä vetoketju ylösasti ja lähdin uhkarohkeana hakee lapsen hoidosta 🙂 hih ja tammikuuhun on vielä aikaa kun la saapuu 😀