Imetys, maailman luonnollisin asia

Näin toteaa Uuden elämän arvoitus osallistuessaan Chardonnayn heittämään haasteeseen julki-imetyksen puolesta. Ilmeisesti aihe on ollut äitiysblogeissa jonkin verran kuuma peruna, jos ja kun tälläinen haaste oli tarpeellinen heittää. Myös Toimitus nosti keskustelun esiin ja kommenteissa ihmetelläänkin nyt, että onko todella sellaisia ihmisiä, joiden mielestä julki-imetys (miksei voi puhua vaan imettämisestä, julki- etuliite kuulostaa ihan siltä kuin olisi pakko hillua tissit paljaana ostoskeskuksessa?) olisi jotenkin outo tai hävettävä asia.

Mitä lähempänä tämä tuleva synnytys on, sitä useammin olen vastannut kysymykseen ”Aiotko imettää kakkosta?”. Sinänsä normaali kysymys, johon jokainen odottava äiti joutuu vastaamaan useamman kerran raskautensa aikana (kuten myös kestovaippailetteko? missä vauva nukkuu? aiotko laittaa sen sitteriin? voiko sille antaa korviketta? kuka lasta hoitaa? ja niin edelleen). Mun tilanteessa kysymyksestä kuitenkin tekee entistä herkullisemman se, etten imettänyt Hildaa kolmea viikkoa pidempään ja olen tästä aiemminkin ihan avoimesti puhunut. Mun tarina ei ollut ihan niin rankka kuin ystäväni Ilonan, mutta ei kamalan kaukanakaan. Yksi asia johti toiseen ja kolmanteen, joten meidän lapsi kasvoi maitopullolla ja korvikkeella ja kuulkaa hyvin on kasvanutkin!

Mutta mitä useammin mä olen tuohon kysymykseen vastannut, sitä enemmän mua on alkanut koko ajatus inhottaa. Eli täällä! Täällä nousee käsi, kun joku ihmettelee, että onko todella ihmisiä, joiden mielestä imetys ei olisi maailman luonnollisin asia. Ja nyt korostan, mulle se ei ole sitä. Toki mä tiedän, että äidinmaito on lapselle parasta ravintoa ja on luonnollinen asia imettää lastansa. Mä en vaan pysty kuvittelemaan tilannetta omalle kohdalleni ilman inhotusta. Urhoollisesti olen jokaiselle kysyjälle vastannut, että tottakai mä kokeilen imettää kakkosta ja ihanaa jos se sujuu hyvin. En kuitenkaan ole ihan varma, että onko asia ihan oikeasti niin. TAYSin esitietolomakkeeseen kirjoitin, että esikoisen imettäminen ei onnistunut, mutta olen kyllä valmis yrittämään kakkosen kanssa. Kissanpaskat mä mitään valmis ole. 

Ja huomaan tämän väistämättä vaikuttavan myös omaan suhtautumiseeni muita ihmisiä, yleensä imettäviä äitejä, kohtaan. Taaperoimetystä en ymmärrä lainkaan, enkä voi ymmärtää miten joku voi kokea luonnollisena sen, että parivuotias lapsi pyytää itse päästä tissille. 1-vuotiaiden imetyskin jaksaa aina hämmästyttää mua: että ihmislasta, joka mahdollisesti osaa jo syödä itse lusikalla ja kävellä, imetetään. Vaikka tiedän, että siinä ei ole mitään outoa ja äidinmaito on lapsille terveellistä, niin en vaan voi ajatuksilleni mitään. Pienten vauvojen imettämiseen pystyn onneksi suhtautumaan jotakuinkin rationaalisesti, jos äiti peittää rintansa esimerkiksi harsolla tai paidalla ja suhtautuu muihin läsnäolijoihin kuten hän toivoo itseensäkin suhtauduttavan: kunnioituksella.

Hirveen vaikea sanoa, ajattelisinko näin, jos mun oma imetyskokemus ei olisi ollut niin susipaska. Todennäköisesti en. Koska mä en päässyt lainkaan sinuiksi koko toimituksen kanssa, olis ollut aivan kertakaikkisen mahdoton ajatus edes harkita imettämistä jossain julkisella paikalla, enkä ehkä siksi osaa oikein suhtautua muihinkaan äiteihin. En tiedä voiko sitä verrata tuoreisiin isiin, jotka vaivaantuvat muskarin kahvihuoneessa, kun kymmenen äitiä ottaa tissin esiin. Imettävästä äidistä se on aivan luonnollista ja normaalia, eikä muiden paljaiden rintojen katseleminen haittaa/kiinnosta/aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta ne, joille toimitus ei ole niin itsestäänselvä (kuten ne isät ja meikkis), vaivaantuvat ja kokevat olonsa epämukavaksi.

En missään nimessä ole sitä mieltä, että vauvoja pitäisi huudattaa bussissa sen sijaan, että niille antaa ruokaa tai että julkisilla paikoilla imettämisestä pitäisi tehdä jonkinlainen show (niin hyvässä kuin pahassa). Sen sijaan pyydän vain, että meitäkin, jotka vaivaannumme imetyksestä emmekä osaa siihen suhtautua, ymmärrettäisiin. Tai ainakin edes yritettäisiin ymmärtää sen sijaan että kaikki haukutaan piilorunkkareiksi tai pervoiksi sediksi.

***

Moi, olen Emmi, ja vaivaannun muiden naisten nännien näkemisestä.

50 comments

  1. EMerituuli

    Tiedätkö mä oon aina puhunut siitä kuinka hyväks imettäminen on (ja onhan se!) ja kuinka luonnolista ja blaa blaa (onhan se myös sitä!). Taaperoimetyksestä mulla ei ole oikein mielipidettä, mutta itse en kyllä missään nimessä haluaisi muistaa oman äitini tisseillä roikkumisesta yhtikäs mitään!! Kaunis kiitos toki äidille siitä, että jaksoi imettää koko vuoden, mutta niin.

    Me lopetellaan imetystä nyt kun lapsi on noin 1v 1kk ikäinen. Vielä puoli vuotta sitten harkitsin imetyksen jatkamista pidempää, mutta jostain syystä muakin alkoi vaan jotenkin oksettamaan koko juttu kun lapsihan syö jo ihan ruokaakin (ei tosin lusikalla) ja näyttää jo enemmän lapselta kuin vauvalta. Viimeinen tikki olisi, jos tirppana joskus ihan sanoin pyytäisi päästä tissille. YÄK! En tykkäis ollenkaan.

    Imetyksellä on toki etunsa ja puolensa, mutta jos siitä ei tykkää, niin sitten ei. Tätä mun oli aikaisemmin vaikeaa ymmärtää kun imetys tuntui vaan niin luonnolliselta puuhalta, mutta nyt lapsen ollessa jo vähän isompi voin hyvin ymmärtää miksi joku vierastaa ajatusta!

  2. heta margareta

    Ymmärrän hyvin imetyksen julkisella paikalla, sillä imetys vessassa vasta ällöttävältä vaikuttaakin. I dont shit where i eat, eikä pidä yhdenkään vauvankaan… Mutta tää imetys-selfie -juttu on vaan liikaa. En osaa selittää miks, mutta siis…EI! 

    Toisekseen, tää vikinä siitä, että miehet tuijottaa ja ajattelee pervouksia kun ne katselee imettäviä äitejä. Mitä jos niiden mielestä se imettäminen on vaan äklöä? Mua ei ällöltä muiden imetys, mutta ajatus siitä, että mun omista rinnoista tursuaa jotain viskoosia lientä ja että joku elävä sitä imuttelis oksettaa. Luotan kuitenkin siihen, että luonto tekee tehtävänsä ja joskus hamassa tulevaisuudessa oman, avuttoman jälkikasvun ruokkiminen on ihan jees.

     

  3. TM (Ei varmistettu)

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Aloin jo miettiä (aiempaa keskustelua aiheesta luettuani), että eikö tosiaan ole olemassa ketään muuta, jonka mielestä imettämiseen voisi suhtautua hieman matalammalla profiililla.

    Itselläni ei ole lapsia enkä sellaisista tällä hetkellä haaveile, mutta vierastan ajatusta siitä, että julkisella paikalla joskus kaivaisin paljaan rinnan esiin – olisi se sitten vaikka maailman luonnollisinta asiaa varten (ja no hei, ”maailman luonnollisimmalla asialla” viitataan jatkuvasti vaikka mihin: seksiin, synnytykseen, kakkapyllyn pyyhkimiseen… Ei noita asioita silti kaikkien nähden tehdä, vaikka kuinka luonnollisia olisivatkin!).

    On olemassa harsoja, huiveja, imetyspaitoja, joilla imetystapahtuman voi peittää, ja jos joskus saan lapsen, niin niin aion itse tehdä. Enkä muuten aio julkaista paljaista tisseistäni kuvia netissä siinäkään kontekstissa, että niillä ruokailisi vauva (enkä ole ihan varma siitä, että antaisiko vauva julkaisulupaa, jos saisi asiasta olla päättämässä…). Jotkut asiat voi ja saa pitää ihan omina, henkilökohtaisina juttuinaan.

    1. Uuden elämän arvoitus

      Kova veto verrata imettämistä seksiin.

      1. heta margareta

        No jos oikein haluaa vääntää ja kääntää niin imettämistä verrattiin myös pyllyn pyyhkimiseen ja seksiä tähän samaiseen toimenpiteeseen.

        Omien kokemuksien mukaan intiimin tapahtuman todistaminen vaivaannuttaa. Olen tällä hetkellä Espanjassa, jossa pariskuntien intohimoisesti pusuttelutuokiot esim. Junassa tai ravintolassa ovat ihan tavallisia. Minusta tuntuu tosin kiusalliselta todistaa vieraiden ihmisten riitoja tai hyvin avoimia hellyydenosoituksia, koska se ei kuulu omaan suomalaiseen kulttuuriin.

        Imetyksessäkin on ainakin useimpien kuulemieni juttujen mukaan kyse äidin ja vauvan yhteisestä, intiimistä hetkestä. miestä saattaakin kiusaannutta imettävien äitien keskellä aivan kuin aikuista saattaa kiusaannuttaa kaulailevien teinien täyttämässä diskossa. 

      2. Liiri (Ei varmistettu)

        Nooh, ihan yhtä kova veto mielestäni on olettaa, et kaikki imetystä tuijottavat sedät on pervoja, jotka saa seksuaalisia kiksejä tapahtuman näkemisestä.

        1. Uuden elämän arvoitus

          Sama se saavatko vai eivät, ei ole erityisen sopivaa tuijottaa.

      3. TM (Ei varmistettu)

        Verrata? Ei tuo ollut vertaus. Sanoin, että esimerkiksi sekä seksiä, synnytystä että imetystä kuvataan usein ”maailman luonnollisimpana asiana”. Se ei tarkoita, että pitäisin niitä keskenään verrannollisina. Sitä paitsi mun mielestä maailman luonnollisin asia on nukkuminen, mutta en sitäkään vertaa imetykseen. Aika erikoisella tavalla luit mun kommentin, jos tuo tulkinta on se, minkä sait siitä irti.

        Sitä mieltä puolestaan olen, että imetyksen voi julkisella paikalla hoitaa niin, että se tapahtuu muiden katseilta piilossa, esim. harson alla. Olen nähnyt paljon päinvastaista pääkaupunkiseudun kahviloissa. Ja sitäkin mieltä olen, että ”imetys-selfieiden” (kuten joku hyvin noita kuvia nimitti) julkaiseminen netissä on arveluttavaa.

    2. LauraEm.

      Eikö siinä toimituksen palstan jutussa suunnilleen öö kaikki ollut sitä mieltä, että (”julki-”)imetys on yleensä suotavaa hoitaa vähän matalammalla profiililla? Vai tarkotatko sitä, että jo imetyksestä puhuminen on jotain imetyksen ja rintojen korostamista ja turhaa esiin tuomista ja ois syytä olla hiljaa?

      (Aika harva muuten synnyttää tai pyyhkii lapsenkaan kakkapyllyä ravintolan penkissä tai muuten muiden nähden, syöminen sen sijaan on muillekin julkinen tapahtuma.)

      Mua edelleen hämmentää nää keskustelut imetyksestä, kun kyse lienee oikeeti siitä että ei halua nähdä kokonaisia paljaita rintoja tai nännejä. Kun oikeestikin aika harvoin imetyksessä tarvii olla esillä kun parin sentin kaistale ihoo. Kuvittelisin siis, että sen verran harvoin itse kunkin tulee nähtyä niin paljon vierasta tissiä, että se oikeesti ois jonkun vakavan ”imetys hyi” -mielipiteen paikka. (Siis tää emmin juttu ei ollut hyi-kamaa, mut siihenkin saa kärjistettyä – jos ”imetys jees” puolestaan on törkeetä muiden häiritsemistä.)

      1. Uuden elämän arvoitus

        Juurikin näin!

      2. Emmi Nuorgam

        Oli, en mielestäni väittänytkään muuta. Siinä myös pariin otteeseen ihmeteltiin, että onko tosiaan ihmisiä, jotka eivät suhtaudu imetykseen luonnollisesti ja tähän kysymykseen vastasin, että kyllä meitä on. Eikä me kaikki olla vanhoja pervoja setiä. Imetys on musta jotenkin niin henkilökohtainen asia, että mä en osaa suhtautua siihen, että joku imettää lastaan uimahallin saunassa tai etsii rinta paljaana tippunutta liivinsuojaa muskarin kahvihuoneessa. En kiellä asiasta puhumista, en kiellä imettämistä, en kiellä yhtään mitään – kerron vain oman (ei-niin-rationaalisen) suhtautumiseni asiaan – päinvastoin, osallistun keskusteluun ja yritän tuoda siihen myös hiukan erilaisen katsontakannan.

         

        1. LauraEm.

          Toi mun oli siis enimmäkseen TM:n kommentiin liitetty, ”Aloin jo miettiä (aiempaa keskustelua aiheesta luettuani), että eikö tosiaan ole olemassa ketään muuta, jonka mielestä imettämiseen voisi suhtautua hieman matalammalla profiililla.” Tähän siis vastasin, että no eikö suunnilleen kaikki ollut nimenomaan tota mieltä 🙂

  4. paulahelena

    joo taaperoimetys hyi! musta olis jotenkin ihan suunnattoman outoa et tyyppi pyytäis ite että anna äiti mä vähän imen tissiä. vaikka se nyt vielä onkin luonnollinen ja ennen kaikkea h e l p p o tapa ruokkia toinen, niin kyllä mä odotan jo vähän sitä että mun tissit on taas mun naisellinen, kaunis ruumiinosani eikä toisen eväsrasia. ja siis vaikka alastomuus on mulle tosi luonnollista vaikka teekkareiden sekasaunassakin enkä oo ees mitenkään erityisen seksuaalinen tyyppi, niin kun nytkin jo välillä käy imettäessä mielessä (voikohan tätä edes sanoa ääneen) et näitä tissejä on imeskellyt tähän mennessä vain mieheni ja olispas sekin taas joskus mukavaa niin jonkun isomman taaperon kanssa nää mielikuvat olis varmaan väkisin vielä voimakkaampia. yh.

    1. Raissi

      Minä olen miettinyt juurikin sitä, että mistä tulee ihmisten ällötys ja inhon tunne siihen, että joku imettää lastaan. Ja luulen, että sen johtuvan nimenomaan nykyajan ajattelusta. Siis siitä, että me ajattelemme rintojen kuuluvan miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen. Naisen rinnat liitetään nykyään tosiaan seksuaalisuuteen ja seksiin, eikä siihen mihin ne on alunperin luotu, lapsen ruokkimiseen. Lapsen ruokkimista vartenhan rinnat meillä nisäkkäillä kuitenkin on. Media, miehet ja me naisetkin olemme vain ”riistäneet” ne jälkeläisiltämme ihan muuhun käyttötarkoitukseen 😀

      1. paulahelena

        toisaalta just vähän ihmettelen omaa suhtautumistani ku mä kuitenkin oon myös se tyyppi, joka ihmettelen täysillä tyyppejä, jotka ei vaikka voi saunoa oman perheensä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa tai vielä pahempaa, joiden mielestä on jotain seksuaalista siinä, että isä pesee tyttövauvansa (/-lapsensa) alapään. mut ehkä imetyksessä on se ero, et se vauvan tissinlutkutus nyt oikeestaan ehkä fyysisesti tuntuu aika samalta kuin tissinlutkutus muuten kun muissa tilanteissa se mahdollinen (olematon) seksuaalisuus olis vain ajatuksen tasolla ja sillon sais melkoisen kieroutuneet ajatukset ollakin. en tiiä, vaikeeta.

        1. Raissi

          Mulla taas on menny tunto koko nänneistä jo ajat sitten. En varmaan tuntis mitään, vaikka neiti puris koko nännin irti.

          1. paulahelena

            no mul ei ikinä oo ollu mikään kauheen herkkä tuntoaisti tisseissä nii ehkä tää siks just tuntuuki samalta! 😀

  5. Vierailija (Ei varmistettu)

    Mä imetin omaani vajaan vuoden, olisin voinut jatkaa pidempäänkin mutta lasta ei enää kiinnostanut. Hylki rintaa. Lisäksi päälle alkoi painaa päiväkodin aloitus, joten imetys jätettiin pois pari kuukautta sitä ennen (ettei olisi kahta rankkaa muutosta päällekkäin). Mulle oman lapsen imettäminen oli tosi luonnollista ja ihanaa alun vaikeuksien jälkeen. Mulle se on enemmän täysin okei, että lapsia imetetään siellä missä niiden kanssa satutaan nälkäaikaan olemaan. En aluksi tykännyt julki-imettämisestä, mutta oli pakko opetella kun lapsi oli täysimetyksellä. Lopussa saatoin suhtautua liiankin luonnollisesti asiaan… En niinkään saarnaamalla koska musta jokainen tehkööt omat valintansa, mut käytöksellä. Että anteeksi vain Emmi ja muut vaivaantujat, ymmärrän kyllä teitä! 🙂

  6. Uuden elämän arvoitus

    Mistä lähtien julkinen imettäminen on tarkoittanut sitä, että revitään koko tissi esiin kaikkien ihailtavaksi? Tuskinpa kukaan haluaa julkisella paikalla imettää niin, että tissi näkyy. Jos mahdollista, valitsen imetyspaikaksi lastenhoito-/imetysnurkkauksen ja silloinkin suoritan sen imetyspaidan ja harson suojissa. Kyse tässä koko hommassa on se, että imettämisen ei tarvitse eikä pidä rajoittaa äidin mahdollisuuksia liikkua kodin ulkopuolella. Jos vauva täytyy ruokkia kodin ulkopuolella, niin silloin hänet ruokitaan.

    Juuri tällaisia asenteita tekstissänikin tarkoitin: ”Ei noita asioita silti kaikkien nähden tehdä, vaikka kuinka luonnollisia olisivatkin!” Koko keskustelu imettämisestä on mielestäni käännetty täysin päälaelleen; kovasti vauhkotaan sen luonnollisuudesta, mutta luonnollista se on niin kauan, kun tapahtuu tiukasti kodin seinien sisällä. Voivotellaan, jos imettäminen ei onnistu, ja lohdutellaan, että kyllä ne vauvat pullollakin kasvaa (tietenkin kasvavat, ei siinä mitään!), mutta imettämisen puolesta ei missään tapauksessa saisi puhua! Pulloruokintaa tunnutaan pitävän normaalimpana kuin imettämistä.

    Ja mitä tulee taaperoimetykseen. Aiemmin ajattelin, että tavoittelen imettämistä vuoden ikään saakka, nyt niin kauan, kun se tuntuu sopivalta, oli se sitten vuosi tai kaksi. Jos vaihtoehtona on antaa lehmänmaitoa tai rintamaitoa, niin totta hitossa annan rintamaitoa! Tarkoitan tässä siis alle kahden vuoden ikäistä lasta, joten turha kenenkään tulla näsäviistastelemaan.

    1. Emmi Nuorgam

      En itse, eikä varmasti kukaan muukaan tässä tai toimituksen keskustelussa ole väittänyt, että imettävien äitien pitäisi pysyä vain kotona. Mistä ihmeestä sellaisen johtopäätöksen vedit?

      ”Pulloruokintaa tunnutaan pitävän normaalimpana kuin imettämistä.” Äitinä, joka ei pystynyt imettämään, mä koin asian ihan päinvastoin. Luulisin, että tässä on nyt kyse siitä, että niiden omien valintojen tuomitsemisen pistää paljon herkemmin merkille ja kokee omia valintojaan arvosteltavan, vaikka asia ei todellisuudessa olisikaan näin. Mä siis olen herkempi kuulemaan ne kommentit, joissa pulloruokinta tuomitaan, sulla se menee päinvastoin. Olen huomannut tän saman kaikessa, mikä liittyy lastenkasvastukseen: nukkuminen, syöminen, hoitaminen, leikkiminen, päivähoito.. Onneksi mitä pidemmälle tätä omaa äitiuraansa elää, sitä helpompi ”tuomitsemiseen” on suhtautua vaan olankohautuksella. Ei meidän kaikkien tarvitse tehdä samalla tavalla, ja se on ihan okei.

      1. Uuden elämän arvoitus

        Parasta minusta nykyaikana onkin se, että on mahdollisuus valita.

    2. TM (Ei varmistettu)

      En jatka tätä keskustelua omalta osaltani enää tätä kommettia pidemmälle, vaikka feministisiin kysymyksiin kovastikin perehtyneenä tekisi mieli kommentoida julkinen/yksityinen-välisen jaon vaikutuksista naiseen ja naisen asemaan yhteiskunnassa. Koska aiempi kommenttini oli luettu ja tulkittu aika yksioikoisesti, haluaisin kuitenkin selventää asiaa vielä hieman.

      Ensinnäkin minua kyllä ärsyttää luonnollisuus-argumentin käyttäminen keskustelussa kuin keskustelussa, oli kyse sitten seksistä, naisten alapääkarvoista tai meikkaamisesta (ja ei, en vertaa tässä näitä asioita imettämiseen!). Kuitenkin monet luonnollisina pidetyt asiat vaihtelevat kulttuureittain ja konteksteittain, eikä meillä länsimaissa luonnollisina pidetyt asiat ole sitä muualla tai päinvastoin.

      Toisekseen en kommentillani ”Ei noita asioita silti kaikkien nähden tehdä, vaikka kuinka luonnollisia olisivatkin!” viitannut imetykseen, vaan edeltävään lauseeseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että imettämisen julkisilla paikoilla voi hoitaa monella tavalla, esimerkiksi peittämällä sen harsolla. Kyse on kuitenkin melko intiimistä tilanteesta äidin ja lapsen välillä.

      Kolmanneksi viimeinen asia, mitä olisin ikinä väittänyt, on, että imetyksen tulisi tapahtua ainoastaan kodin seinien sisällä, mikä puolestaan johtaisi naisten sulkemiseen yksityisen kehän sisään. Se, mitä olen peräänkuuluttanut, on tilanteen kunnioittaminen. Sen toteuttamiseksi ei tarvita kotona pysymistä, siihen tarvitaan harso tai huivi.

      Selkeästikään kukaan keskustelija täällä ei ole tai myönnä olevansa sellainen, joka kaivaa kahvilassa esiin puoli rintaa imetystä varten, mutta heitäkin on – oma kokemukseni koostuu aika monista pääkaupunkiseudun kahviloista ja etenkin kauppakeskuksista päiväsaikaan. Sellaistakin tapahtuu, että rintaa vaihdetaan kesken kaiken, mutta toinen jätetään odottamaan mahdollista uutta kierrosta. En siis tekstistäni tehdystä väärintulkinnasta poiketen vastusta julkista imettämistä, vaan peräänkuulutan tilanteen kunnioittamista äidin ja vauvan välisenä asiana.

      Mutta niitä Lilyssäkin nähtyjä imetys-selfieitä kyllä vastustan. Ihan jo senkin vuoksi, että lapsi ei kasvaessaan niitä ehkä hitokseen arvosta. Muutenkin lasten kuvien netissä julkaisua voisi miettiä vähän pidemmälle kuin monet nykyisin tekevät.

  7. Vierailija (Ei varmistettu)

    Pakko kommentoida tässä imetyksen lomassa, kun on aikaa 🙂 Omalla kohdallani se, että itse imetän ei ole vähentänyt vaivaantumista muiden nännien näkemisestä. Lähes päinvastoin. Koska itse koen, etten halua todellakaan imetyksen yhteydessä paljastella itseäni, en halua muidenkaan tekevän niin. Tissi vaan ei kuulu näkyville julkisilla paikoilla. Enkä ymmärrä mikä tarve sitä on esitellä… Olen huomannut, että varsinkin äitien kokoontumisajoissa, kuten muskarissa, neuvolassa, leikkipuistossa jne. joidenkin mielestä on ok imettää ”tissit tiskiin” meiningillä. Vaivaannun. Paljon. Todistin mm. viime viikolla muskarissa, kuinka nainen tanssahteli tissi paljaana kun se nyt vaan sattui jäämään esiin imetyksen jälkeen! Luulin tulleeni muskariin, en strippipaikkaan. Erittäin vaivaannuttavaa.

    1. Emmi Nuorgam

      Mulla on ollut samanlaisia kokemuksia, kiva että löytyy muitakin kohtalotovereita! Ja ehkä jotenkin erityisen vaivaannuttavan siitä tekee se, kun niissä vauvakuplahuuruissaan ajattelee toisen nyt alleviivaavan sitä, että mä olen paska kun imetä. Vaikka todellisuudessahan sitä toista imettävää äitiä tuskin kiinnostaa mun imetykseni piirun vertaa. 😀

  8. LauraKR (Ei varmistettu)

    Musta tää on just niin henkilökohtainen juttu, että kukin tehkööt miten parhaaksi näkee. Oma mutuni sitä paitsi on, että suurin osa sekä imettää että pulloruokkii. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä. Ja sitten julkisessa keskustelussa korostuu ääripäät.

    Mä sain aikoinaan esikoisen valmiiksi tuttia syövänä ja pulloa juovana, kun elottomana syntynyt vietti elämänsä ensi hetket tehohoidossa. Siihen päälle imetys kuitenkin onnistui mutkattomasti ja olin tosin tyytyväinen siihen, että söi myös pulloa. Ja vaikka olenkin ns. mallia lehmä, eli maitoa riittää, esikoinen sai myös korviketta, sillä en jaksanut sitä pumppausta ja parikuisesta huomasin myös, että iltaisin pullo korviketta toi vähän pidemmät yöunet. Sanoisin silti, että pääasiallisesti imetin. Ja homma loppui myös miekkosen omasta tahdosta kahdeksankuisena. Maitoahan toki riitti vielä kolme kuukautta sen jälkeen, mikä ei niin kivaa ollut.. Mutta oli mahtavaa, että vierottui oma-aloitteisesti. Mitään taaperoimetystä en todentotta olisi jaksanut, enkä sitä kovin luontevanakaan pidä.

    Nyt tämä toinen ei sitten pulloa huoli. Ja mä oikeasti kyllästyin imettämiseen jo kahden kuukauden kohdalla. Vaikka tuon toteaminen ei kovin poliittisesti korrektia kaiketi ole. Mutta kun se ei siihen pulloon suostu (ja siis tooodella ollaan yritetty), ei oikein muuta vaihtoehtoa ole. Ja toki kun oltiin Thaimaassa vauvan ollessa kolmekuinen, oli kieltämättä todella helppoa ruokkia se ilman huolta pullojen puhtaudesta.

    Mä luulen, että minusta siksi tuo imetys nyt tuntuukin pakkopullalta, koska se on ns. pakkoa. Ja tosiaan odotan aikaa ilman luukullisia liivejä ja paitoja (jo valmiiksi isorintaisena ei näistä imetysliiveistä voi tykätä!).

    Ja mitä tulee julki-imettämiseen. Siihen tosiaan olen sortunut ja usein, viimeksi eilen puheenjohdin yhtä kokousta ja imetin samalla. Mutta en kyllä mitenkään ”tissit tarjottimella”. Sitä vartenhan niitä hemmetin kalliita imetysvaatteita on hankittu. Että homman voi hoitaa huomaamattomasti!

    Pointtina siis se: että teet just niinkuin itse haluat!!

    1. Emmi Nuorgam

      Pistäsin tähän sellaisen peukun nyt jos voisin!

  9. Janica B. (Ei varmistettu)

    Tämä nyt on sanottu jo monessa kommentissa edellä, mutta sanonpa minäkin vielä hieman eri sanoin. En usko, että kovinkaan moni nainen haluaa JULKI-imettää isoilla kirjaimilla. Siis tyyliin revitään paita auki jossain K-marketin kalatiskin edessä ja ruiskaistaan samalla etumaitoa vähän myyjän silmäänkin.

    Ajattelen tätä asiaa jo ihan vauvan ruokarauhankin kannalta. Ainakin meidän ipanaa on aina häirinnyt, jos ympärillä on kauhea rumba ja jytke. Olen ajatellut ennen kaikkea itseni ja lapseni mukavuutta etsimällä jonkun rauhallisen paikan. En halua hoitaa tärkeitä puheluitakaan ruuhkabussissa, saati sitten stressata itseäni ja lasta kikkailemalla harsojen ja imetyspaitojen kanssa mahdollisimman hankalissa tilanteissa. On joo ihan kiva katsella tv:stä, kun Selviytyjissä on käynnissä joku tehtävä, jossa pitää katkeilevista liaaneista roikkuen pelastautua alligaattorin suusta ja napata joku timantti talteen. Mutta irl mulla ei ole minkään maailman kiinnostusta vastaaviin sydämentykytyksiin. Ja ajatus imetyksestä isossa ihmisjoukossa, kovassa melussa ja huomion keskipisteenä tuntuu minusta juuri tältä. En jaksa uksoa, että kovinkaan moni nainen kaipaa tällaista tai haluaisi esitellä rintojaan muille.

    Mulla ei onneksi ole ollut koskaan ongelmia intimiteetin kanssa. Tiedä sitten, onko mulle vain sattunut ylle aina jotenkin sopivat vaatteet ylle, vai mistä johtuu. Mutta imettäessäni esim. kesällä ulkona kovin moni ei hoksannut sitä, vaikka en nyt sentään missään kiven kolossa lasta ruokkinut. Silloin kun meidän tyyppi oli ihan pieni, sen sai kätsysti kätkettyä puistopenkillä jo ihan lierihatunkin alle. Harso vielä olalle, ja valtaosa ohikulkijoista ei edes tajunnut, että imetin. Näytti enemmänkin siltä, että pidin kauppakassia sylissä, ja olin kumartunut selaamaan kännykkääni 😀

    Oma suhtautumiseni imetykseen on tosi neutraali, se on vauvan ravintoa. Ei ällötä, mutta en ole koskaan saanut siitä mitään äärihurmoksellisia kiksejä. Onhan se kiva, kun saa helposti iltaisin rauhoitettua lapsen ilman mitään maanista lorujen lallatusta ja helistimellä huitomista. Sopii tämmöiselle laiskalle äidille, joka vihaa laulamista eikä osaa leikkiä ja lässyttää. Mutta, se on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta nimeltä lapsen hoito ja ravitsemus. Naiset vain tuntuvat joskus keräävän imetyksellä jotain bonus-pisteitä. Silloin ei nähdä metsää puilta.

    Tee kuule ihan miltä susta itsestäsi tuntuu. Kun ei siitäkään voi tietää, miten synnytys menee, miten paljon sen jälkeen on voimia, miten perhekuvio sujuu taaperon ja pienokaisen kanssa. Eiköhän tärkeintä ole se, että selviydytte kaikki hengissä, ja mielellään nautitte elämästänne 🙂

  10. Janica B. (Ei varmistettu)

    Yksi ajatus tuli vielä mieleen.

    Voisiko joidenkin naisten imetyskammo johtua siitä, että imetyksestä on tehty kauhea issue? Kun olen puhunut imettämisestä vanhempien naisten kanssa, eivät he suhtaudu siihen ollenkaan näin tunnepitoisesti. Esim. eräs vanhempi sukulaisnainen, jolla on viisi lasta, imetti osaa näistä lapsista tosi pitkään, yhtä vain muutaman kuukauden, koska matka torppasi imetyksen. Eikä hänellä ole siitä mitään traumoja. Hän on onnellinen rakkaista lapsistaan, jotka ovat hengissä ja kaikki väleissä keskenään ja häneen. Ennen vanhaan oli jopa ammatti-imettäjiä, jotka ruokkivat äidittömät vauvat. Ja ei siinä peltotöiden keskellä, nälkäkuolemaa vastaan taistellessa voinut olla aina niin jumalattoman lapsen- ja vauvantahtinen. Tissi luikattiin suuhun silloin kun siihen oli mahdollisuus, ja sitten jatkettiin hommia.

    Mä karsastan muutenkin todella paljon sitä, että lapsista tehdään kauhean problemaattinen asia. Oikeasti älykkäät ihmiset, jotka voisivat tyyliin saada Nobelin, itkevät palstoilla, että ”onko se Tupperwaren vai Ikean nokkamuki nyt ergonomisempi, voi kauhee voi kauhee syyllistys syyllistys syyllistys”.

    Vaikka nykyajassa on se positiivinen puoli, että lapsia kasvatetaan rakkaudella, ei pelolla ja nyrkillä, menee jatkuva lapsiasioiden vaivaaminen mielestäni pikkuisen liian pitkälle. Onhan se vauva aina elämää ravisteleva muutos, ihana, kamala, jännittävä, innostava, kaikkea. Mutta maailma on edelleenkin olemassa sen äitiyden mustan aukon takana. Usein tulee sellainen fiilis, että pitäisi hiukan palata ajassa taaksepäin. Niihin aikoihin, kun lapset olivat luonnollisella tavalla osa perhettä, pyörivät siinä jaloissa ja leikkivät jollain kauhalla, kun vanhemmat yrittivät pitää köörin hengissä.

    Laiskuus ja mukavuudenhalu onneksi suojelevat ihmistä. Aina, kun keskustelu menee siihen nokkamukisotaan, mun päässä napsahtaa joku off-nappula päälle. Kuuluu semmoinen kiva oluttölkin kosahdusta muistuttava ääni, alan miettiä, mitäs sitä laittaisi illalla ruoaksi, olenko muistanut nauhoittaa Matlockin ja viilata kynnet jne.

    1. Nii

      Voisinpa tykätä tästä monta kertaa!!!

      Meillä on ollut jotakuinkin just näin, että me eletään meidän elämää ja lapsi kasvaa meidän perheeseen. Ei olla tosiaankaan menty aina lapsi ykkösenä (vaikka tietysti lapsi on ykkönen, en minä sitä sano) vaan ihan reilusti omien menojemme mukaan ja sitten ollaan sovitettu lapsi niihin. En oo esim. eläissäni vertaillut turvakaukaloita tai -istuimia, vaan ostin, kun vähän käytetyt, siistikuntoiset ja kolaroimattomat sattuivat vastaan. Vaunujen kanssa sama. Rattaat ostettiin uudet, koska niille oli ihan todella tarve, muttei niitäkään viikkokausia vertailtu etukäteen vaan käveltiin lastentarvikeliikkeeseen ilman rattaita ja käveltiin sopivimpien rattaiden kanssa ulos. En tosiaankaan tajua miksi näistä asioista pitää tehdä niin mahdottoman vaikeaa!

      Imetys oli mulle hyvin neutraali asia. Siis nimenomaan neutraali. En odottanut mitään (no ehkä alunperin enemmänkin ällötti, koska kuulun niihin naisiin – ja mieheni niihin miehiin! – joille rinnat on tosi iso osa seksuaalisuutta), en keuhkonnut asiasta, en suhtautunut siihen oikein mitenkään. Ajattelin että kaipa se rullaa jotenkin eteenpäin. No se rullasi sitten niin, että E ei syönyt pulloa. Ensimmäisen kerran E sai porkkanasosetta tasan tarkkaan 4-kuukautissyntymäpäivänään, koska en vaan jaksanut enää olla ihan 24/7 kiinni vauvassa. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Oikeasti lopulta imetin viimeistä kertaa joskus 7 kuukauden paikkeilla. Olin todella iloinen kun sain normaalit rintsikat ja kehoni taas itselleni! Ja ai kamala minua, mutta ne rinnat taas muuhun käyttöön. Hyi hyi hyi ei näin saa ajatella (MIKSEI?!).

      En koskaan halunnut enkä edelleenkään halua ajatella, että olin julki-imettäjä. Olin äiti, joka ruokki lastaan silloin kun sillä oli nälkä. (Tai ruokin toki edelleen :D) Imetys ei ollut mulle mikään suuri tavoite enkä tykännyt siitä oikeastaan lainkaan. Tai siis, imetys ei herättänyt mussa mitään sen suurempia tunteita. Lapsi söi ja that’s it. Ja hyvä kun alkoi syödä jotain muutakin. En olisi ollut lainkaan pahoillani, jos imetys ei olisikaan onnistunut. Mitä siitä? Ei siinä mitään menetä. 

      Taaperoimetystä en omalle kohdalleni voisi kuvitella missään tapauksessa vaihtoehtona. Jos se jollekin sopii niin ihan sama. Silti mietin vähän, että ehkä niitä taaperoita voisi sitten imettää ihan kotona vaan, koska taapero syö kuitenkin jo paljon muutakin eikä siten imetys ole niinkään enää lapsen ensisijaista ruokkimista… tai en tiedä. Vaikea sanoa. Tai oikeastaan nyt kun mietin niin mulle on edelleen ihan sama 😀

      Seuraavan lapsen kanssa sitten joskus toivottavasti tajuan toimia ihan samallalailla. Siis että jos imetys sujuu niin ihan sama, onhan se kieltämättä aivan kätevää kun ruoka kulkee aina matkassa. Mutta jos ei, niin ihan sama sillekin, sitten se lapsi kasvaa korvikkeella.

    2. Emmi Nuorgam

      No joo, meidän äitille vauhkosin juuri tästä ja se totesi, että ei silloin 25 vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan tälläsiä keskusteluja – äiti imetti tai oli imettämättä ja piste. Siihen mäkin pyrin, välillä vähän paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. 😛

      Mutta tykkäisin sun kummastakin kommentista monta kertaa, jos olis mahdollista!

  11. n.i.a

    Pakko kommentoida hieman aiheen vierestä imettämistä versus pulloa, omalta kohdalta kun on hyvinkin tuoreet kokemukset molemmista myös julkisesti. Itseä ihmetyttää kommentit täällä että pulloruokintaa pidettäisiin jotenkin suotavampana kuin imetystä?! Juu käsketään kyllä antamaan pulloa ihan neuvolasta mutta MITÄÄN ohjetta siihen ei anneta. Jouduin kaivamaan netistä, kyselemään lähipiiristä ja käyttämään tervettä järkeä (joka nyt vauvan hoidossa on muutenkin suotavaa) kun käskettiin antamaan pulloa äidinmaidon lisäksi. Samaan on törmännyt useampi ystävä.

    Oma vauva ei alkuun pärjännyt pelkällä äidinmaidolla, alun jälkeen oli täysimetyksellä muutaman kuukauden kunnes alkoi kakkaamaan verta ja paljon. Lastenklinikallta saimme onneksi nopeasti diagnoosin neonataaliproktiitista, eli äidinmaidon proteiinin imeytymishäiriöstä. Ensimmäinen tutkinut lääkäri ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, neuvolalääkäri väitti hyvinkin yleiseksi… Ohjeeksi sanottiin että jatka imettystä, jos ei lopu muutaman viikon sisällä niin tutkitaan lisää. Kuulemma vauvalle täysin vaaratonta, mutta imetysinto tyssäsi kyllä kuin seinään. Terve järki kun sanoo ettei veren kakkaaminen voi olla hyväksi kenellekkän, olkoot rintamaito miten kultaa tahansa.. Neuvolassa sanoin että  olen siirtymässä pulloon pikkuhiljaa ei ohjeita pyynnöstä huolimatta tippunut, todettiin vain että jokainen perhe tekee omat valintansa. Just, kiitti hei. 

    P.S olen julki-imettänyt dubaissa, no problem. Eli tuonkin voi tehdä HYVIN diskreetisti.

    1. possu

      Mitä erityistä ohjetta tarvitaan pulloruokintaan? Maito pulloon ja pullo suuhun. Omiani sekä imetitn ja saivat myös pullomaitoa (koska olin huono äiti ja mulla oli oma elämä perhe-elämän lisäksi). Ja ihan kelvollisia lapsia ovat.

      1. n.i.a

        Neuvolassa kun tykkäävät ihan kaiken selittämään (myös perunan keiton alusta lähtien myös kokkaustaitoiselle) niin ihmettelin kun mitään muuta ohjeistusta lisämaidosta ei annettu kuin että anna lisämaitoa jos koet tarpeelliseksi.. Esim. pullojen steriloinnista, korvikkeiden eroista ja määristä yms. olisi hyvä olla joku lappunen. Moni tuntuu olevan korvikehomman kanssa vähä hukassa ja on hassua että sitä kyllä käsketään antaa mutta tuntuu olevan sitten kuitenkin jotenkin paheksuttavaa jos niin tekee! Ja ihan hyvä tosta omastakin näyttää tulevan vaikka ei oo tissiä (ja korviketta sivussa) saanut ku ekat viisi kuukautta.

  12. Janica B. (Ei varmistettu)

    Ei ole todellista, minä todellakin osallistun imetysaiheiseen ketjuun 😀 Olen tehnyt ennen näin yhden ainoan kerran, ja se oli niin karsea kokemus, että annoin olla. Mutta nyt tämä on oikea keskustelu, ei ilkeää puskistahuutelua, ja kaikilla on fiksuja argumentteja, joten ehkäpä uskaltaudun vielä jatkamaan.

    Mua hämmentää äärettömän paljon se, että imetyshurmoksessa olevat ihmiset (naiset ja Leo Stranius) dissaavat pulloruokinnan ja korvikkeen alimpaan helvettiin, koska a.) pulloruokinta häiritsee imetystä, ja lapsi alkaa hylkiä tissiä ja b.) korvikkeen antaminen ja pulloruokinta ovat imetyksestä ja maidontuotannosta pois.

    Noh, meidän pikkutyyppimme on kirjaimellisesti ollut koko elämänsä ajan tosi pieni. Eihän me muuta kesällä tehtykään kuin juostiin ylimääräisissä painokontrolleissa. Illat olivat vaikeita. Lapsi sai hervottomia rintaraivareita, joiden aikana imetys oli täysin mahdotonta. Ja voi pojat, minä todellakin yritin. 1,5 kuukautta kiersimme iltaisin olohuonetta peltorit päässä huutoa kuunnellen ja hoimme, ”ei saa antaa pulloa, korvike pilaa suoliston, ei se nälkäänsä voi huutaa, kyllä se imisi tissiä jos sen olisi nälkä, se huutaa vain kun se on vauva.” Soitin jopa Imetystuki ry:n apupuhelimeen. Neuvo oli se, että ”älä vaan anna sille pullosta maitoo ja älä missään nimessä korviketta, koska ei se iltaisin nälkäänsä huuda, se huutaa muuten vaan. Ja jos annat sille pullosta, sun oma maidontuotanto alkaa ehtyä”.

    No, huono äiti ja älyllisesti aika tyhmä ihminen kun olen, päätin kuitenkin kokeilla, että kuoleekohan toi lapsi, jos sille antaisi pullosta tissimaito-korvikeblandista. Ja tadaa: lapsi söi ja ahnaasti söikin. Jokailtaiset raivarit loppuivat siihen. Ja ei, pulloruokinta ei korvannut merkittävästi imetyskertoja. Vaihtoehtoina oli, että lapsi ei syö tissiä, ulvoo ja kiemurtelee, tai sitten se syö pullosta. Osittaisen pulloruokinnan ja korvikkeen ottaminen mukaan kuvioon paitsi helpotti iltoja ja pelasti mielenterveytemme (myös koiran 🙂 ), myös hilasi lapsen kasvukäyrää hitusen ylöspäin.

    Tästä huolimatta saimme neuvolasta 5-kuukautiskäynnillä selkeän ukaasin: nyt kiinteitä ja kunnon annoksia, lapsen kasvu on saatava nousuun. Aika nopeasti siirryimme varovaisesta maisteluvaiheesta ihan kunnon ruokailuun, ja ruokahan maistuu meidän muksullemme niin, että ei voi kuin ihmetellä. Tyyppi syö saman kokoisia puuroannoksia kuin minä.

    Pulloruokinta antoi meille niin paljon jaksamista, että olen jaksanut osittaisimettää lasta pitkään. Se myös pelasti meidät siltä, että lapsen paino ei kääntynyt laskuun. En voi kuin ihmetellä niiden ihmisten sokeutta, joilla imetys sujuu suht kivuttomasti, ja joiden lapsi ennen kaikkea kasvaa sillä tissimaidolla tosi hyvin, ja tällä perusteella sitten tiedetään, miten muiden lasten ”kuuluisi” toimia. Olen nähnyt todella tuhteja, pelkällä rintamaidolla ruokittuja vauvoja, ja ymmärrän, että jos homma toimii, vanhemmat eivät koe tarvetta ottaa pulloa ja kiinteitä kuvioihin aikaisemmin kuin on tarvetta. Mutta miten oi miten joidenkin ymmärrys tussahtaa tasan sen oman navan rajaamaan piiriin? Miksi vaihtoehtoina nähdään usein vain pitkä täysimetys tai pulloruokinta (joka johtuu tietenkin siitä äidin itsekkyydestä ja hillittömistä menohaluista). Kun näiden vaihtoehtojen väliin mahtuu miljoonia elämäntarinoita, perheitä, kehoja, voimavaroja.

    Naisia myös syyllistetään helposti liiallisesta mukavuudenhalusta, jos imetys ei onnistu. Mun mielestä toive siitä, että oma mielenterveys säilyy, on aika kaukana luksuksesta. Se on perusedellytys sille, että voi olla vanhempi. En jaksa uskoa, että pullo- ja korvikeruokittujen lasten äidit vain juoksisivat rimpsalla aamusta iltaan ripsi- ja kynsihoidoissa. Ja vaikka joskus kävisivätkin, ja lapsi olisi sen ajan hoidossa pullon turvin, se on ehkä nano-osa sen perheen vuorokaudesta, lapsenhoidosta ja arjesta. Jos sellaista asiaa jää tuijottelemaan ja mouhoaa ja syyllistää siitä, on mun mielestä vaan aika tyhmä ihminen.

    1. LauraEm.

      :O mulla kirjaimellisesti loksahti leuka alas noista sun saamista neuvoista, mitä helvettiä oikeesti. Samaa sarjaa kun ”naiset on luotu synnyttään, luonto ja oma keho hoitaa, ei saa sotkee kivunleivytslääkkeillä”… minkälainen vihasuhde ja vääristynyt käsitys maitokorvikkeesta oikein pitää olla, että on vilpittömästi sitä mieltä, että lapsen on parempi vaan huutaa ja huutaa kun saada syödäkseen?

      1. LauraEm.

        Pieni kiukku iski näköjään näppikseenkin, tarttis jotain kivunleivytslääkkeitä vissiin.

      2. Emmi Nuorgam

        Itseasiassa muistelin eilen just yhdessä kahvipöydässä kun puhuttiin synnytyksestä maailmanpolitiikasta, että mun viereisessä sängyssä oli synnärillä tyttö, jonka lapsi huusi nälkäänsä koko ajan, mutta se tyttö ei suostunut siihen, että lapselle olis annettu pulloa, kun sen tytön äiti kielsi. Samaten luin jostain mammablogista viime kesänä, kuinka tuoreen äidin oma äiti oli kieltänyt korvikkeen antamisen. Ja tää on itseasiassa ilmeisesti hämmästyttävän yleistä!

    2. Emmi Nuorgam

      Tervetuloa, tää koukuttaa! 😉

      Musta näistä asioista on oikeasti kiva puhua Lilyssä, kun valtaosa ihmisistä joko A. esiintyy itsenään tai B. on muuten vaan tolkun tyyppejä. Mun blogissa harrastetaan todella vähän sellasta ilkeämielistä puskista huutelua (jos nyt niitä mun alkoholiongelmiin viittailuja ei lasketa) ja toivottavasti se asia ei ihan pian ole muuttumassa.

      Mitäpä muuta tähän sanomaan, muuta kun että just näin. Taas kaikesta samaa mieltä.

  13. Janica B. (Ei varmistettu)

    Jep, näin tukea tarjoavat imetyksen ammattilaiset mua neuvoivat 🙂 Kantoliinan ja jumppapallon päällä pomppimisen olisi kuulemma pitänyt lopettaa se itku. No, tossa mun lapsessa varmaan oli joku vika, kun sillä oli ihan vaan nälkä.

    Syyksi raivareihin tarjottiin jopa huonoa imuotetta. Eihän mulla ollut mitään käryä siitä, onko se ote hyvä vai huono, kun en ole koskaan edes nähnyt kunnolla läheltä, millainen sen kuuluisi olla. Sairaalassa sanottiin vain, että ”hyvin se nappaa”, ja ajattelin, että homma on sillä selvä. Kävin jopa yksityisen kätilön luona imetysneuvonnassa, ja maksoin 50 euroa siitä ilosta, että sain kuulla, että ”toihan on täydellinen hampurilaisote, sä voisit mennä vaikka opettamaan tota imetystä muille”. Eli ihan turhaa stressiä ja rahanmenoa.

    Siinä vaiheessa, kun löysin itseni imetysfoorumeilta hakemassa tietoa siitä, missä suhteessa lapsen kielijänteen pitäisi olla mun oikean käsivarteni koukistuskulmaan imetyksen aikana, jotta ote olisi ideaalinen, ja rintaraivareilta vältyttäisiin, totesin, että nyt on liian diippiä shittiä mulle. Helvetilläkös minä näen sen pikkuvauvan linnunsuuhun ja voin tarkistaa, onko kielijänne nyt oikeassa asennossa nänniin nähden, entä oma kallistuskulmani? Ja lonkkien kaari?

    Jos joskus haksahdan, ja haikara tulee tähän talouteen toisen kerran, aion tehdä niin oman hiihdon, että oksat pois. Huudan vain, että havuja perkele, korviketta perkele, kynsihoito mulle nyt heti perkele, ja valkoviiniä! Enkä välitä pätkääkään siitä, mitä joku luomuäiti oman nettiyhteytensä päässä jossain Pispalassa minun kuvitteellisesta huonosta äitiydestäni ajattelee.

    1. Emmi Nuorgam

      Sää oot mun idoli! 😀

    2. n.i.a

      Kuulin tänään että erästä rintaraivareita saavan vauvan äitiä on kehotettu olemaan vauvan kanssa kaksi vuorokautta alasti sängyssä jotta läheisyyden tunne parantaisi raivarit. Ööö.. Kaksi päivää!?! Alasti sängyssä?!?! Äidillä oli aikomuksena ilmeisesti toteuttaa tämä ”parannus”.

      1. Emmi Nuorgam

        Mää oon täällä porannut puoli iltaa kun laps on kipeenä eikä voi auttaa mitenkään, mutta nyt repesin kyllä ihan totaalisesti! 😀

  14. Janica B. (Ei varmistettu)

    OMG! Siis mähän olen oikeasti aivan kamala ihminen. Aina pahalla päällä ja hirvee juntti. Laiskuuksissani olen joskus sulattanut pakastimen heittämällä koko sisällön parvekkeelta pihalle. Onneksi sen voi laittaa nuoruuden piikkiin, olin silloin 21. Oikeesti olin vaan laiska. Että tämmöinen auvoisa perheenemäntä ja mahtava äiti….

    1. Emmi Nuorgam

      Welcome to the club! Voidaan kesällä sitten pitää sellasta paskojen äitien valkkaripiknikkiä Sorsapuistossa, ihan noin niinkun vertaistuen vuoksi.

      1. Nii

        HALUUN MUKAAN!

        (Voiko pakastimen siivota jotenki muuten?)

        1. Nii

          EIKU MITÄ?! Miten mä luin ton? Ei mulla oo parveketta.

        2. Emmi Nuorgam

          Sulla taitaa olla vähän pidempi matka, mutta tervetuloa.. 😀

          1. Janica B. (Ei varmistettu)

            Menee kyllä tosi kauas alkuperäisestä aiheesta…mutta siis, pakastimen sulatus metodilla kaikki-alas-parvekkeelta-ja-ovi-äkkiä-kii. Taisin olla vähällä tappaa yhden mummon tuolla tempauksellani. Se oli ottamassa aurinkoa takapihalla, ja mä siis asuin jossain seiskakerroksessa. Kurkistelin varovasti parvekkeelta, ja irma oli aika hämmentynyt, kun köntsä jäisiä mustikoita plösähti yht´äkkiä siihen sen viereen. Ja tajusin vasta jälkeenpäin, että se nainenhan olis voinut kuolla. Ja se vasta olikin vaarallinen tilanne, kun kerran heitin homehtuneen kaalin sieltä parvekkeelta. Miettikää mikä voima siihen kaaliin tuli kiihtyvyyden kasvaessa, kun se painoi jotain pari kiloa.

  15. Janica B. (Ei varmistettu)

    Nia, just tota ihokontaktia jankutettiin mullekin. Nakuiks vaan molemmat ja muksu kantoliinaan, hirvee pomppiminen päälle niin kyllä se huuto siitä talttuu. No ei valitettavasti talttunut. Tyttö nukkui muutenkin päivisin huonosti kaikkialla muualla paitsi liinassa/Manducassa. Eli se oli lähes koko päivän aivan mun sydämessä kiinni, ja iltaraivarit tulivat aina siitä huolimatta. Niin ja nukkui myös suurimman osan yöstä tuolloin välissämme, eli läheisyydestä ei todellakaan ollut puutetta.

    Mä tunnen nyt jopa pientä vahingoniloa kuunnellessani nyt niitä imetysnatseja, joiden mielestä lapsi ei saa koskaan juoda mitään pullosta, ei edes vettä. Lapsemme on pystynyt täysin ongelmitta rinnakkain imemään sekä rintaa, tuttipulloa että tuttia, oppinut nokkamukiinkin. Eli meidän tapauksessamme pelottelu siitä, miten tuttipullo syöksee lapsesi helvettiin, oli täysin turhaa.

    1. Tuulia9 (Ei varmistettu)

      Ihokontaktiahan suositellaan jotta äidin hormonitoiminta muuttuisi ja maitoa alkaisi tulla. Mulla oli vaikeuksia sektion jälkeen maitoa saada tulemaan ja sitten joulukuun kylmässä kodissa ois pitänyt alasti hillua. Sain imetyksen toimimaan kun hankittiin tarpeeksi vaikea pullo (ainun syöttöratkaisu). Käyn myös imetystukiryhmässä missä ei pulloa dissata vaan haetaan jokaiselle vinkkejä ja niin että jokainen äiti on tyytyväinen ja ei-väsynyt lapsen ruokintatilanteeseen. Paljon kyllä itse aiheesta joutui etsimään tietoa netistä. Korviketta illalla niin saa ainakin yhden pidemmän unipätkän on ollut hyvä neuvo neuvolasta.

Vastaa käyttäjälle paulahelena Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *