Miten arjesta selviää hengissä?

Olen tässä hehkutellut jo jonkin aikaa, että miten ihanaa on palata töihin, ja tottahan se on! Tämä on ihanaa: aikuista seuraa, lounaita, kahveja, joku käsitys siitä mitä maailmalla tapahtuu ja tunne siitä, on osa jotain muutakin kuin hallitsematonta kotitöiden möykkyä. Mutta niinkun kaikilla upeilla asioilla, on myös tällä kolikolla kääntöpuoli: koti.

Jälleen kerran mulla nimittäin oli täysin epärealistiset käsitykset siitä, millaista tää työarki on. En voinut käsittää ihmisten angstia arjen alkamisesta, vaan ajattelin mun kaikkien ongelmien ratkeavan sillä, että pakenen toimistolle. No, eihän siinä niin käynyt – koti on ihan yhtä lailla kaaoksen vallassa myös illalla, lapset kaipaa huomiota, miehen kanssa pitäisi pitää kipinää yllä ja jossain välissä kai syödäkin. Ensin käyn toimistolla tekeen yhden työpäivän ja sitten kotona vielä toisen. Mies tekee kotona niin paljon kun ehtii, mutta jotenkin maagisesti se ei ole saanut mitään supervoimia, joiden avulla ehtisi hoitaa ja syöttää lapset, käydä ulkona, nukkua päikkärit, pyykätä, siivota jne. Kyllä te tiedätte.

Nyt, te vanhemmat ja viisaammat työssäkäyvät vanhemmat, kertokaa omat niksinne, että miten tätä arkea pyöritetään? Koska te siivoatte? Tai teette ruokaa? Vietätte aikaa yhdessä? Onko teillä olemassa joku aikapankki, josta saa vuorokauteen lisää tunteja? Miten tän saa rullaamaan?

Aamutoimet 12min 56sek. Aikaa ei jäänyt peilin pyyhkimiseen.

34 comments

  1. LauraKR (Ei varmistettu)

    No. Rehellisesti: aika sumussa mennään..

    Mutta muuten niksit: –

    -ajastava pyykinpesukone
    – siivooja (jokaisen sentin arvoinen!)
    – Alepan kauppakassi
    – MLL:n lastenhoitaja
    – silittämisestä luopuminen

    Ja sen hyväksyminen, että tää pikkulapsivaihe nyt vaan kestää hetken.

    1. Emmi Nuorgam

      Silittämisestä luopuminen, check! Tein sen varmuuden vuoks jo noin 7 vuotta sitten. Nää muut taas: pitää laittaa to do -listalle. 

  2. Amma

    On se aikapankki olemassa, sitä kutsutaan lyhennetyksi työviikoksi. Perjantaina hoidetaan koko viikon edestä koti, jotta viikonloppuna voidaan levätä. Viikolla illat lönitään kotona, koska mihinkään lähtö on vaan niin hemmetin työlästä (paitsi ehkä lenkille) ja syötetään lapselle tarvittaessa kylmiä nakkeja paketista. Toinen pelastava enkeli on myös lapsen ulkoistaminen toiselle huoltajalle tai valitsemalleen ulkopuoliselle taholle (kummitäti tai mummu esim.) jolloin voi apinan raivolla siivota 15min ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta toiset 15min kun porukka on ulkona.

    Odotan aikaa kun lapsen voi päästää ulos yksin leikkimään..

    1. kao kao

      En oo sun lapsen kummi, mutta omien kummilasteni kanssa vietän mielelläni aikaa 🙂 eli vinkkinä: antakaa niitä lapsia hoitoon ihan hyvällä omallatunnolla, se on vaihtelua sille kummillekin.

      1. Emmi Nuorgam

        Mä olen tätä miettinyt paljon, ja yrittänyt löytää syytä sille, miksi sen lastenhoitajan pyytäminen on niin kamalan vaikeaa. Jotenkin se itseltä hämärtyy, kun on lasten kanssa 24/7, että muut ihmiset ei ole, ja että niille on ihan eri asia olla pari tuntia mun lasten kanssa – että ne tekee sen jopa mielellään! 

        1. kao kao

          Voi Emmi, siinä vaiheessa kun itselle ei ole ollut mahdollisuutta saada vielä lapsia, niin ne kummilapsen kanssa vietetyt hetket on tosi tärkeitä. 

          Itseasiassa nauratti, kun mun kummilapsen äiti kysyi et voinko vahtia omaani kerran tai pari kuussa, että hän voi mennä salille (kun mies on töissä). Ite olin ajatellut kun siitä puhuttiin, et menisin sinne vähintään kerran viikossa..

  3. Kimmie (Ei varmistettu)

    Viikkosiivouslista pelastaa meidän arjen. Jokaiselle arkipäivälle on oma siivousjuttunsa. Esim maanantaisin pestään pyykit ja keskiviikkoisin siivotaan vessa/kylpyhuone. Iltaisin viedään väärissä paikoissa ajelehtivat tavarat paikoilleen ja siistitään keittiö, aamuisin laitetaan puhtaat astiat paikoilleen. Viikonloppuna mies vie lapset ulos ja itse teen viikolla rästiin jääneet siivoukset (koska tämäkään systeemi ei toimi silloin kun herää kymmenen kertaa yössä viemään lapsia takaisin sänkyyn tai kun muuten vaan vituttaa).

    1. MM

      Samaa mieltä! Niin tylsää kuin aikatauluttaminen onkin, niin se pelastaa myös meidän arjen. Eikä se meillä koske pelkästään siivousta vaan myös esimerkiksi kaupassa käyntiä ja harrastuksia. Ja ruokaa tehdään suurtalouskeittiöperiaatteella niin, että satsista riittää aina kahdelle aterialle. Mutta se hyvä puoli listatussa arjessa on, että tulee tehokkaasti hoidettua kulloisenkin päivän hommat ilman, että tarvitsee jatkuvasti suunnitella ja neuvotella. 

      1. Emmi Nuorgam

        Nää on hyviä. Pitäisköhän ottaa aina sunnuntaina hetki aikaa, jolloin katsotaan tulevan viikon aikataulut jne. valmiiksi.. Joo, menee ehdottomasti käytäntöön!

  4. Nii

    Joustan siivouksessa! Sotkunsietokyvyn ollessa kohtuukorkea aikaa jää myös lapselle, omille treeneille ja parisuhdeajalle. Hampaiden kiristelyä vaatii toisinaan mutta näillä mennään. Kerran viikossa pyrin siivoamaan paremmin ja muuten tyydyn keittiön siistinä pitämiseen sekä jonkinasteiseen pyykkihuoltoon. Muualla talossa on välillä karmea kaaos mutta sen kanssa vaan on elettävä jos aikoo viikolla tehdä muutakin kuin siivota.

    1. Emmi Nuorgam

      Voi kun mäkin pystyisin tähän. Nykyään musta tuntuu, että jos mun koti on kaaoksen vallassa, niin myös mun pää on. Pakko koittaa pitää paikat järjestyksessä, ettei hajoo ihan koko pakka!

  5. Seregi

    Meillä ei ole edes lapsia, eikä silti saada pidettyä kotia kunnossa…

    1. Emmi Nuorgam

      En mäkään silloin ennen saanut, mut silloin se ei haitannut, kun kävi kotona lähinnä nukkumassa.. Ja jos tuli vielä after workin kautta kotiin, niin ei edes nähnyt mitään! 😛

  6. piupali (Ei varmistettu)

    Tehdään ruokaa kerralla useammaksi päivää. Laatikoita ja keittoja, myös pakastimeen asti. Ja, no, koitetaan sietää sotkua. Iltaisin otan vartin sekopääsiivouksen lapsen mentyä nukkumaan, en enempää koska haluan myös rauhassa sohvalla. Ja olen hamstrannut lapselle niin paljon vaatteita kirpparilta että pyykkiä ei pestä läheskään joka päivä. Oikeastaan ei tunnu että meillä olisi kovinkaan paljon kotitöitä. Asiaa toki lieventänee se, että lapsi on päivähoidossa. Eli vähemmän sotkua ja kokattavaa kotona. 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Oi, päiväkoti. Enää pitäis taivutella mies siihen, et Hilda menis hoitoon.. 

      1. LauraKR (Ei varmistettu)

        Päiväkoti superplus!!! Hildalle esim. kolmesti viikossa. Auttaisi kaikkia, tai siis ainakin meillä oli iso plussa se tän tokan vauvavuotena, että esikoinen oli hoidossa. Ei se siellä täysiä päiviä ollut tietenkään, mitta vähän. Tai onko teillä Tampereella jotain kerhoja?

        1. Emmi Nuorgam

          On, mutta kerhot on vasta 2+ ikäisille, eli niihin ei Hipsutti vielä pääse. 🙁

  7. Piipo79

    Heh, tuttua. Meillä menee näin:
    -joka sunnuntai käydään läpi kumpi hakee ja vie päiväkodista
    – tehdään keittoja ja laatikoita ettei mene joka ilta kokkaukseen ja pakkaseen lihapullia ja kastikkeita hätävaraksi
    – aamulla lapsi saa katsoa padia ja pikku kakkosta jotta äiti saa laittauduttua ja luettua hesarin (ja isi kans)
    – 1,5h menee siltikin vähintään että päästään ulos aamulla eli herätään puoli seiska
    -viikonlopun siivous hoituu usein niin että isi menee imuroituaan lapsen kanssa ulos ja minä jatkan mopin kanssa, iltaisin yritetään järjestellä muita paikkoja (ei aina onnistu)
    -pyykinpesu hoituu kuivurin ansiosta harva se ilta
    Jotenkin sen arjen saa pyörimään, mutta sitten jos on työmatkoja niin sitten ne haasteet vasta tuleekin!

    1. Emmi Nuorgam

      Joo tää kuulostaa hyvältä, aletaan soveltaa myös meillä.

    2. Iksu

      Tällainen sunnuntai-palaveri on muuten myös hyvä homma. On paljon helpompi ja sulavampi hoitaa menemiset ja tulemiset kun molemmat tietää toisen aikataulut. Meillä kummallakin vaihtelee työvuorot viikoittain, ja arkipalapelin kokoaminen on joskus aikamoista sumplaamista. Ja jos joku viikko jää palaveri pitämättä, niin taatusti on riita pystyssä viimeistään tiistaina.

  8. Nannannaa

    Ottamalla siivouksen suhteen iisisti, se on meidän resepti. Meillä siivotaan, kun siltä tuntuu. Tiskit ja pyykit hoidetaan sitä mukaa, kun niitä tulee, muuten siivotaan, kun on aikaa ja jaksamista. Ei olla vielä hukuttu paskaan, eikä tukehduttu pölyyn, että ihan hyvin menee mun mittapuulla. Ja mitä isommiksi lapsi/-et tulee, niin sitä enemmän on aikaa myös kotihommille, plus lapset auttavat, jos vaan alusta asti heitä mukaan ottaa. Meillä esim. 3-vuotias auttaa tiskikoneen tyhjäyksessä, pölyjen pyyhkimisessä, pyykkihuollossa ja siivoamalla omia lelujaan ym. sotkujaan. Esim. imurointi sujuu mukavasti samalla, kun lapsi menee ympäriinsä rätin kanssa pölyjä pyyhkien. Koskaan ei oo pakotettu, vaan lapsi on ottanut osaa kotihommiin sitä mukaa, kun kiinnostus on herännyt. Tokikin jossain kohtaa siivoaminen varmaan muuttuu pakolliseksi pahaksi. 😉

    Ja itse oon kokenut nyt kaksi vuotta töissä oltuani (lapsen syntymän ja kotonaolon jälkeen siis), että tähänkin tottuu. Alkuun tuntui, ettei saa mitään koskaan aikaan, mutta ei se nykyään tunnu samalta. 🙂 Eli en osaa taikoa lisää tunteja vuorokauteen, mutta osaan ottaa aikaa itselleni ja parisuhteelle arjen seassa.

    1. Emmi Nuorgam

      Hilda onneksi ainakin vielä tykkää siivoamisesta ja aina välillä saattaa jopa laittaa kaikki lelut laatikoihin. Tiskikoneen tyhjentäminen on sen lempipuuhaa – vitsi mä odotan sitä, kun sen auttamisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa! 🙂

  9. annakuu

    Kuten edellä kommentoineilla, meilläkin joustetaan siivouksesta.

    Yritän aina iltasin saada astianpesukoneen ja pyykkikoneen pyöriin…. Pyykkiä tulee pestyä kuitenkin harvasepäivä niin että aina on kuivausteline eteisessä levällään ja siitä ne pyykit siirtyy joko keittiön pöydän tai lipaston päällisen kautta kaappiin. Harvemmin suoraan telineestä. Oon ottanu tavaksi iltasadun jälkeen jättää valot päälle Mikon huoneeseen ja sanon että ”nyt äiti käy laittamassa pyykit/tiskit” niin ei tuu mitään perään ulinoita ja tulee tehtyä se mitä sanoo.

    Miko kerää ite omat lelunsa ja auttelee kans siivouksessa ”imuroimalla” tai pyyhkimällä pölyjä.

    Onnea on, että asutaan sellasessa omakotitalossa, jossa voi kolmevuotiaan suht tottelevaisen nappulan päästää pihaan yksikseen vaikka siivouksen tai ruoanlaiton ajaksi. Jokapäivä ei tarvi tehdä uutta ruokaa ja viikosta kolmena päivänä M syö molemmat lämpimät ateriat päikyssä.

    Mutta takasin aiheeseen, sekasortoa oppii sietämään ja ajan kanssa elämä helpottuu kun lapset inasti viä kasvaa. Ei näitä kai turhaan sanota elämän ruuhkavuosiksi.

    Eikä sillä, vaikka meidän arki kuulostaa helpolta kahdestaan, niin siihen ei juuri muuta mahdu kun työt ja huushollaus…. Juuri tästä syystä on auton hankinta edessä että sais vaikka tunnin lisäaikaa vuorokauteen kun ei tarvis kävellen/pyörällä liikkua joka paikkaan.

    1. Emmi Nuorgam

      Oi onnea, Miko on kyllä ihana poika. Pidän peukkuja, et auto löytyis ja vielä johonkin järkevään hintaankin!

  10. MinEna

    Toteamalla, että se arki tuskin tappaa, mutta kovin täysijärkistä olemista ei kannata haaveilla =D

    Meillä muutama ehdoton juttu, muuten ei mikään toimi:

    -ruoka edellisenä päivänä valmiiksi (mielellään kahdelle päivälle)

    -siivoa jotain jokapäivä, mutta älä edes haaveile kaikesta (itse pyrin siivoamaan yhden huoneen joka ilta (paitsi jos kukaan ei ole pessyt pyykkiä viikkoon, kuluu siihen pari iltaa ;))

    -jotta yllä mainitusta pääsee eroon: hanki siivoja! (to do listalla, mutta miksei täältä peräkylästä löydy sellaisia!?)

    -kotiin tulon jälkeen, joka meillä on vähän ennen viittä on tunti pyhitetty lapselle (tähän sisältyy ruokailu)

    -ulkoile! kuulostaa taas ihan p**kalta, i know, mutta ilman sitä pyrähdystä ulkona 18 aikaan, mä en jakssa yhtään mitään (eikä muuten lapsikaan)

    -hyväksy se tosiasia, että puheet siitä kuolemakuopasta on totta =D

    1. Emmi Nuorgam

      Ulkoilu. Mikä sua ja mun miestä vaivaa? Ulkoilkaa keskenään, minä en ulos mene! 😉

  11. Iksu

    Aikamoista ruljanssia tuo arki on yhdenkin lapsen kanssa, sulla se on varmaan tuplasti kiireisempää. Mutta kyllä se vähän helpottuu kun saa rutiinit kuntoon – miten ne teidän rutiinit sitten muodostuukaan.

    Kannattaa tehdä niitä ruokia etukäteen, jotta heti töistä tultua ei tarvitse alkaa kokkaamaan. Se auttaa oikeasti tosi paljon.

    Meillä taas tuo siivoushomma koetaan helpoimmaksi niin, että kerran viikossa on siivouspäivä, ja muina päivinä ei tartte siivota, pyykinpesua ja keittiön pyyhkimistä lukuunottamatta. Paitsi lelut jos kerää olkkarista lapsen mentyä nukkumaan, niin on helpompi rentoutua. Jos tietää että se siivouspäivä on silloin-ja-silloin, ei tartte murehtia asiaa joka päivä. Täytyy vaan asennoitua että pari seuraavaa vuotta menee vähän suuremman sotkun keskellä, ei voi mitään.

    Ja Pikku Kakkonen, se tarjoaa kivan tauon/päikkäriajan aina töiden jälkeen! Sen jälkeen jaksaa jatkaa lapsen kanssa touhuilua. Pystyisitköhän sä saada pienemmän nukkumaan vaikka päikkärit siihen aikaan? 🙂

  12. Silkkitassu

    Mä siivoan kotona töistä tultuani siinä illan mittaan. Keräilen lelut, pyykit ja tiskit oikeille paikoille aina kun kävelen ohi. Imuroin kahden päivän välein tai kun näyttää roskaiselta (ja sitä roskaa vain kertyy jostain, prkl! muuten taapero syö kaikki roskat lattialta…). Mies ei juurikaan siivoa päivän aikana, jos taapero on ollut vaikea. Pyykkikone tosin pyörii päivittäin. Jos päikkärit ovat olleet pitkät niin tiskaus on ehkä onnistunut. Muuten sitten tiskaus suoritetaan päivällisen jälkeen parin päivän välein (osa tiskeistä aina huuhdellaan suoraan kaappiin syötyä, kaikkea ei vain aina saa tiskattua ja ne kertyy altaaseen kun konetta ei ole).

    Omaa aikaa otetaan pikkuisen mentyä nukkumaan. Välillä se on ihan omaa omaa aikaa, toisinaan sit parisuhdeaikaa. Sit vielä eläinten kanssa pitäisi löytyä jostain yhteistä aikaa. Vuorokausi on liian lyhyt, jotta saisi hyvät unet ja siistin kodin.

  13. TiaB (Ei varmistettu)

    siis mita?!?!?!?! pesette pyykia paivittain? lapselle yks kerta viikossa ja samoin mulle (ja sittenkaan ei oo kone taynna). mita ma teen vaarin? imuroidaan noin kerran viikossa akkia, tosi akkia. ja ruoka on pika salaatit. kauppa ostokset netista kotiin tuotuna (tilauksen teen ruokkiksella kerran viikossa). okei lapsi on tarhassa jossa han syo iltaruoan, pieni valipala kotona ennen nukkumaan menoa. ja sehan rajottaa kodin sotkua ku kaikki on poissa kotoa paivisin. silitys? hohoijaa, en oo ikinaan sellaseen ryhtyny. laiska kun oon.

    1. Nidea (Ei varmistettu)

      Pyykkiä meilläkin pyöritetään päivittäin, kun 5 hlöä ja pieni asunto. Astianpesukonetta ei ole, koska ei saada kytkettyä vanhaan asuntoon . Ruunlaitto vaihtelevasti mitä sattuu .Pitäisi leipoa useammin. Ulkoilu on tosi tärkeää kaikille!! Varsinkin metsäretket ja luonnon tarkkailu.
      Lapsille pensselit käteen ja maalaamaan!
      Samoin satujen lukeminen tärkeää=)

    2. Emmi Nuorgam

      Meillä on kaks syömään opettelevaa lasta, joten kyllä meilläkin pyykkiä pestään joka toinen päivä. Vaatteiden lisäksi lakanoita, pyyhkeitä ja harsojakin on jatkuvasti pyykkikoppa täynnä, kun toinen lapsista opettelee pikkuhiljaa olemaan myös ilman vaippaa. 😛

  14. Ruusu

    Me käydään aina kaupassa lauantaina ja kokataan sunnuntaina seuraavan viikon ruoat.

    Näennäisen siisteyden ylläpidossa auttaa, että ollaan laitettu meidän minisaunan kattoon pyykkinarut. Siellä roikkuu aina pyykkejä, mutta ovi on helppo sulkea eikä pyykit pyöri jaloissa.

    Kun tuun töistä kotiin, tarvitsen hetken aikaa itselleni ennen kuin jaksan omistautua lapselle. Niinpä laitan videot pyörimään n. puoleksi tunniksi (myös Pikku Kakkonen voi toimia, meillä se ei oikein innosta). Toimii, hetken latautumisen jälkeen jaksan loppuillan.

    Käyn silloin tällöin kahvilla tai viinilasillisella ystävien kanssa ilman lasta. Parasta.

  15. Ella F.

    Siivoamisesta joustetaan, mutta se on petollista: kun ennen lasta hyvä kun käytiin kotona nukkumassa, niin lapsen kanssakin homma valuu helposti siihen, että ollaan mahdollisimman vähän kotona. Jolloin kaaos on parissa viikossa valmis, kun hyvä jos ollaan tiskikonetta täytetty. Eikä sellaiseen elämään missään nimessä enää ole varaa, että syödään ulkona aina kun ollaan yhdessä, käydään reissuissa, vaikka vaan lyhyemmilläkin jne. 

    Mutta silti mä joustan mieluiten siivouksesta. A) koska olen sitkeästi kouluttanut itseni kestämään kamalaa kaaosta (koska en ole puolisoni äiti enkä siivooja; hän kyllä muistaakseni seurusteluaikoina oli aika pedanttikin kodinpystyssäpitäjä, mitä lie tässä vuosien saatossa tapahtunut) ja B) koska mä kaipaa niitä viikon kohokohtia, kun vaikka ajetaan Porvooseen lounaalle ja kahvittelemaan, käydään yhdessä jossain museossa niin, että mäkin saan keskittyä jne. Ne on niitä asioita, joiden takia tajuan aina uudestaan ja uudestaan, miksi en halunnut enää villinä sinkkuna. Että me ollaan hyvä tiimi, niinkuin lapsella asia on tapana ilmaista.

    Silloin kun asuin viikot muualla ja mulla oli mun oma mustavalkoinen kuutioni, näytti siellä ihan tarkoituksellakin aivan erilaiselta kuin kotona. Mutta en mä voi kieltää, etteikö mullakin olis yks hylly ollut aina ihan kaaokseen saakka täynnä kaikenmaailman työlippusia ja -lappusia. Ja se eteisen taso täynnä pikkurojua 🙂 Että olihan sitä silloinkin, vaikka lapsen kanssa hirveästi enemmän. Enkä osaa edes kuvitella, paljonko kahden lapsen kanssa 😀

    1. Emmi Nuorgam

      Einolla ei onneks vielä ole ihan hirveästi rojua, mutta niitä lastenvaatteita lojuu jatkuvasti joka paikassa. Niin lojuu tosin sen meillä asuvan isommankin kikkelityypin vaatteita, et ehkä se ei tuu muuttumaan koskaan.

Vastaa käyttäjälle Emmi Nuorgam Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *