Kaikki vanhemmathan tietävät, että kurahousujen pukemista ja pienten varpaidenkynsien leikkaamista ärsyttävämpää on vain ja ainoastaan lasten nukuttaminen. Kahden lapsen vankalla kokemuksella väitän, että huhut ”itsestään nukahtavista” ja ”hyvin nukkuvista” lapsista ovat vahvasti liioiteltuja – lasten nukahtamisrituaaleihin kuuluvat väistämättä erilaiset jahkailun, mankumisen, kierimisen ja huutamisen variaatiot.
Koska tässä blogissa puhutaan enemmän vanhemmista kuin lapsista, niin ajattelin, että on korkea aika listata ylös tämän jokailtaisen (ja meillä jollain onnettomilla myös päiväisen) kiirastulen eri vaiheet näin vanhemman näkökulmasta.
1. INNOSTUMINEN
”Jes, kello on jo seitsemän, ihan pian voin alkaa laittaa lapsia nukkumaan! Onpa ollut kiva päivä, lapsetkin on hyvällä tuulella ja tänään on kaikkien nukuttamisvuorolaisten onnenpäivä: suihkupäivä.”
2. ITSELUOTTAMUS
”Tänään en menetä hermojani, luetaan oikein pitkä iltasatu ja rauhoitutaan yhdessä nukkumaanmenoon. Mikähän siinä on, että yleensä lopulta menee hermo? Pitäisi kyllä hallita omat hermot paremmin, olenhan kuitenkin porukan aikuinen.”
3. EPÄILYS
”Okei miten kello on taas jo kahdeksan ja me ollaan vasta iltapalalla? Nyt syökääpäs reippaasti, älä viitsi heitellä sitä jugurttia. Joisitko kaiken maidon ettei tule yöllä jano? Miksi et juo? Et halua mennä nukkumaan? Mikä pelottaa? Ei leijonat osaa avata ovea, ei ne pääse tänne. Kaikki nukkuu tänäänkin omissa sängyissä. Ei lueta enää neljättä iltasatua.”
4. ZEN
”Okei, pystyn tähän. En hermostu. Ihan pian ne rauhoittuu. Silitän tässä hetken ja laulan jotain rauhoittavaa.”
5. EPÄTOIVOINEN ZEN
”Olen zen. Olen se aikuinen tässä. Zen. Puron solinaa. Linnut laulaa. Lapsi laulaa sängyssään. Ihan kohta se hiljenee. Nehän on käytännössä jo unessa. Ommmmmmmmmmmmm. Missä vitussa se mun kolmas silmä nyt on?”
6. MENETETTY ZEN
”Nyt pää tyynyyn. Äiti suuttuu kohta. Pää tyynyyn. ”
7. MENETETTY PELI
”PÄÄ TYYNYYN! NYT SAATANA SE PÄÄ TYYNYYN!!!!!!!”
8. HERKISTYMINEN
”Nytkö ne nukahti? Voi miten suloisia ne on. Niin kauniita lapsia. Maailman rakkaimpia pieniä palleroita.”
9. KATUMUS
”Miksi joka kerta pitää alkaa huutamaan? Miksi en pysty parempaan? Miten helvetissä tässä aina käy näin?”
10. LUPAUS
”Huomenna olen parempi. Huomenna pysyn rauhallisena. Huomenna alkaa uusi elämä.”
Että terveisiä vaan Keltinkangas-Järviselle ja Sinkkoselle. Tässäpä teille taas materiaalia niihin ”Näin pilaat lapsesi 99 eri tavalla” -tutkimuksiin.
Leluteekin Emilia
😀 Kuulostaa valitettavan tutulta. Paitsi että näin kolmen lapsen kokemuksella mä olen todennut, että niitä itsestään nukahtaviakin on, meilläkin yksi. Ei niin, että siitä olisi paljon iloa, että yläsängyssä on nukuttu jo puolitoista tuntia, kun alasänkyläinen hiippailee ympäriinsä kun ”ei mulla ole mitään kysyttävää, mutta voisitko sä vielä näyttää miten se käärmekirjain tehdään, huomiselle”. Ja itse asiassa yksi me ollaan saatu koulutettua heikosti nukkuvasta vauvasta erittäin hyvin nukkuvaksi. Mutta tähän yhteen ei sitten ole purrut minkään maailman unikoulut. Että ei muuta kuin ommmmmmm, huomenna menee paremmin.
emminuorgam
Ommmmmm, käännä katse kolmanteen silmääsi.
Meilläkin oli yksi hyväuninen ennen kuin toi juniori tuli. Sittemmin onkin sitten kaksi huonounista. Jes!
nappi
Siis toi viimeinen kuva! Hajosin juuri huutonauraviksi atomeiksi olkkarin lattialle!
Kohdat 8&9 on NIIN totta.
Silva
5v on vuosia nukahtanut ilman nukuttamista. Peitteen sänkyyn ja musiikki soimaan. 10kk vanha taas nukahtaa, kun luulee että paikallaan makaava äiti nukkuu.
En jaksaisi lasten kanssa yksin, jos meidän illat olisi tuollaisia.
emminuorgam
Onneksi olkoon, sinulle on sattuneet ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännön! 😉
Katariina
😀
Apua, tämä kolahti kaikessa tuttuudessan ja kovaa!
Pia Mari
Meillä oli yksi tapaus joka ei meinannut, ei sitten millää nukahtaa. Huoneessa piti olla kädessä pitämässä ja kun hän viimein nukahti piti hiippailla hissun kissun ulos huoneesta. Mulla meni järki touhuun toisen lapsen syntymän jälkeen ja sainkin hyvät vinkit ”unikouluun”, siis ei mitään huudatusta vaan ”opetettiin” lapsi nukahtamaan itse. Se onkin vaikein taito oppia. Nyt tämä samainen tapaus jää itse sänkyyn lauleskelemaan ja nukahtaa lopulta. Itseasiassa nukahtamisen opettamiseen ei mennyt kovinkaan montaa iltaa tai päiväuniaikaa ja elämä kyllä parani huomattavasti, tuolla menolla kyllä väsyttää itsenä. Tsemppiä!
Sari
Ha ha! Ja miten jokaisen lapsen kohdalla ( 3 ) on joka kerta käyty nämä samat kohdat läpi 🙂 Vanhetessa ei (näköjään) viisastu ja lapset on lapsia, vaikka ne voissa paistaisi 😀
Päähenkilö
Kyllä juu. Jokaisen kolmen lapsen kanssa on ollut vaihe (vaiheita) jolloin kaikki yllä kuvattu on ollut totta. Jopa kahdella nuoremmalla, jotka määrätietoisesti opetimme alusta asti nukahtamaan itsekseen, on ollut haastavat kautensa.
Ja tietenkin lapset ovat yksilöitä. Meidän otoksestamme yksi on ollut koko ikänsä pääasiassa hyvä nukahtamaan ja nukkumaan. Toinen oli pienenä haka nukahtamaan itsekseen, mutta heräili yökaudet. Kolmas nukkui kyllä pitkiä unia, mutta uneen pääsemisessä kesti ja hän tarvitsi siihen aikuisen apua.
Nyt onneksi kaikki ovat jo pitkään nukahtaneet ja nukkuneet ihan ok. Voimia kaikille, joiden perheissä unen kanssa taistellaan. Se voi olla kyllä ihan saatanasta se homma.
Minerva
Ei saakeli 😀 😀 😀 Kuvailit juuri meitsun eilisillan!
Iltalukemiseksi aloitin sitten monta kuukautta sitten hankkimani kirjan ”Screamfree parenting”. 😀
Kirmo
Suosittelen lukemistoksi myös ”Go the fuck to sleep”.