Yhteistyössä Aito Säästöpankki
Olen höveli rahankäyttäjä. Olen itseasiassa aina ollut. Olen elämäni aikana saanut säästettyä yhteensä noin 200 euroa – jotka olen käyttänyt heti niiden kerryttyä säästötilille. Jo lapsena hassasin viikkorahani heti ja kävin kaupassa kulmakunnan mummuille, että olisi ollut enemmän rahaa, jota käyttää. Olen maksanut Kelalle opintotukia takaisin enemmän kuin olen koskaan saanut, nostanut kaikki mahdolliset opintolainat ja matkustellut ex tempore Pariisiin tai Panamaan. Olen ostanut fiilispohjalta (ylihintaisen) asunnon, ottanut lainaa häitä varten ja elänyt joskus vuosia jopa pikavippikierteessä.
Kuulostaako teistä kamalalta? Se on. Sitä se nimenomaan on. Ja kaikista kamalinta tässä on ollut se, että olen ollut myös jollain tasolla ylpeä tuosta.
Lasten syntymisen jälkeen olen kasvanut monella tavalla aikuisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi. Myös raha-asioissa. Kun äiti opiskeluaikoina ehdotti, että tekisin itselleni budjetin ja olisin elämättä jatkuvasti yli varojeni, nauroin koko ehdotukselle pskaisesti. Jätin laskuja maksamatta, että pääsin kaljalle ja vasta kun vuokranantaja uhkasi häädöllä, lainasin eräältä sukulaiselta tuhansia euroja rahaa, että sain kaikki velkani maksettua. Lasten synnyttyä on ollut kuitenkin pakko alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistä ja mitä enemmän rahaa on alkanut ajatella, sitä enemmän se on alkanut kiinnostaa.
Olen alkanut budjetoimaan perheen menoja. Osittain myös pakosta – viime vuonna rahat eivät riittäneet aina edes välttämättömyyksiin, joten edes jonkinlaisen selviytymisen edellytyksenä oli, että kaikki tulot ja menot ovat tiukasti hanskassa. Nyt kun meillä menee taloudellisesti hiukan paremmin, huomaan, että vanhaan holtittomaan rahan tuhlaamiseen olisi enemmän kuin helppoa palata. Rakastan kahviloita ja ravintoloita, eikä uuden eettisesti kestävämmän vaatekaapin kokoaminenkaan erityisen halpaa lystiä ole. Haaveilen aina välillä täysin turhanpäiväisestä hömpöttelypäivästä, jolloin voisi siirtyä terassillta toiselle, shoppailla päivän fiiliksiin sopivan asun, käydä kampaajalla ja jalkahoidossa ja elää kuin huomista ei olisikaan.
Mutta samalla haaveilen myös taloudellisesta turvasta, vakaammasta tulevaisuudesta ja leppoisista eläkepäivistä. Eikä noista mikään todellakaan onnistu humputtelemalla kaupungilla.
Moni nainen tuntuu olevan rahan kanssa ihan pihalla. Siis sekä sen suhteen, ettei tiedä mitä tienaa – eräs naisvaltaisella alalla esimiehenä työskentelevä tuttuni kertoi, että heillä on ihan tavallista, että oma palkka tarkistetaan palkanlaskennasta eikä sen määräytymisestä ole isolla osalla työntekijöistä minkään valtakunnan käsitystä. Mutta myös sen suhteen, mitä taloudellinen tietämättömyys tarkoittaa pitkällä tähtäimellä.
Miesten ja naisten palkat ovat Suomessa noin kolmikymppiseksi saakka samansuuruisia, mutta siihen naisten palkkakehitys sitten tyssääkin. Miesten palkkojen kehitys jatkuu vielä vuosia – yli 40 vuotiailla palkkaerot miesten ja naisten välillä saattavat olla jopa 40%. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Einstein päätelläkseen mistä tämä johtuu – niinpä niin, perheen perustamisesta.
Naiset jäävät palkkakehityksessä jälkeen, oli heillä lapsia tai ei, siksi, että he ovat potentiaalisia äitejä. Ja potentiaaliset äidit ovat riski työnantajalle: he tarvitsevat työelämässä enemmän joustoa, kuormittuvat hoitovastuusta ja ovat poissa töistä lasten sairastaessa. Myös perhevapaat hidastavat palkkakehitystä ja pienentävät tuloja, joka taas vaikuttaa suoraan eläkkeeseen ja toimeentuloon työelämän jälkeen: naisen eläke on keskimäärin 17 208 euroa ja miesten 21 948 euroa vuodessa. Yksi ystäväni ehdottikin vähän aika sitten, että miesten tulisi maksaa vaimoilleen eläkettä perhevapaiden ajalta, jos kerran tienaavat niin paljon enemmän, etteivät itse voi itse olla poissa työelämästä. Eikä kyse ole pelkästään eläkkeestä: miehestään taloudellisesti riippuvainen nainen jää myös eron jälkeen puille paljaille ja yhden vanhemman perheistä yli 20% onkin erittäin pienituloisia.
Luvut ovat ainakin musta ihan kertakaikkisen järkyttäviä. Ja nolojakin. Maassa, joka on yksi maailman tasa-arvoisimmista, elää valtava määrä naisia, joilla ei ole kontrollia tai edes kokonaiskuvaa omasta taloudenpidosta.
Mutta leidit, nyt me tehdään tähän porukalla muutos!
Aito Säästöpankki nimittäin järjestää Tampereella tapahtuman nimeltä Nainen ja raha, jossa käydään läpi oman talouden suunnittelua, säästämistä, rahastoja sekä tietysti perheisiin ja parisuhteisiin liittyvää juridiikkaa ja sen vaikutuksia naisten toimeentuloon. Tapahtuma järjestetään Sokos Hotel Ilveksen Ballroomissa keskiviikkona 27.4. klo 18.00 ja on osallistujilleen ilmainen. Minä osallistun iltaan, tulethan myös sinä? Ilmoittautua voit tästä linkistä!
PS. Siellä tarjoillaan tietysti myös kuohuviiniä. Ei oman talouden haltuunoton ja ehkä jopa mahdollisen vaurastumisen tarvitse kuitenkaan tylsää olla!
Oili / Ajatuksia Saksasta
Musta on mahtavaa, miten suoraan kerrot aiemmista rahankäyttökuvioistasi, ja monesta muustakin asiasta – on todella piristävää lukea rehellistä tekstiä myös niistä vähemmän salonkikelpoisista aiheista. Siksi ootkin mun idoli!
Raha-asiat on tärkeitä. Mä niin tulisin tuonne tilaisuuteen, jos olisin mestoilla! Ostin itse viime vuonna kirjan nimeltään Nainen ja rikastumisen taito, joka on hieman ällöttävästä nimestään huolimatta todella hyvä. Sen luettuani päätin alkaa osakerahastosäästäjäksi asap, sillä näissä tilanteissa aika todellakin on rahaa. Tietenkin homma odottaa vielä toteutumistaan… Ensin pitää informoida itseään siitä, mitä kaikki termit tarkoittavat ja mitä oikeastaan haluan ostaa. Ei se varmasti mitään rakettitiedettä ole, mutta ymmärrän hyvin, miksi alkuun pääsy tuntuu monesta varmasti vaikealta. Sentään tiedän jo, minkä pankin arvo-osuustili on paras valinta! Nyt tarvitaan vain ne rahastot.
Oikeastaan kaikki raha-asiat ovat musta lopulta tosi mielenkiintoisia, niille täytyy vain ensin uhrata hieman aikaa ja energiaa. Paras säästövinkki omalla kohdallani on muuten se, että pistää rahaa sivuun heti sitä saatuaan – jos jään odottelemaan, mitä kuun lopussa on jäljellä, jää säästöön huomattavasti vähemmän kuin silloin, kun jotain on laitettu heti pois käyttötililtä.
emminuorgam
Kiitos paljon Oili!
Ajattelin vinkata vielä tuon tapahtuman jälkeen kirjallisuutta aiheeseen liittyen, joten laitan tämän korvan taakse. Jos sitä itsekin ehtisi tutustumaan! 🙂
A
Mä olen aika toista maata rahankäyttäjänä, mutta se johtuu ehkä siitä että olen hiukan vanhempi, mun opiskeluvuodet oli nousukauden aikaan joten töitä riitti ja mun niukkuusvuodet kestivät aika lyhyen aikaa (ja ennen lapsia) plus olen tekniikan alalla mikä tuo tiettyä palkkanostetta.
Muutin omilleni 19-vuotiaana tilillä hartaasti kesätöistä säästetyt pennoset (luokkaa 1000 euroa). Kaksi ekaa opiskeluvuotta elin opintotuella+asumislisällä ja niillä muutamilla seteleillä jotka mutsi tunki mukaan kun kotona kävin (500km junamatkan päässä, onneksi silloin VR:n henkikökunnan perheenjäsenten junaliput oli lähes ilmaiset). Niin ja onnekseni asuin opiskelija-asunnossa, joten vuokra ei ollut mahdoton. En mä muista kyllä erityisen paljon rahapulasta kärsineeni, mutta voi olla että aika kultaa muistot. Tokan opiskeluvuoden jälkeen kesällä pääsin ekaan ”oman alan” kesäduuniin (silloin oli vielä nousukausi ja töitä riitti) ja palkka oli jotain ihan jäätävää. Sen kesän tienastit upotin tietokoneeseen ja huonekaluihin mun opiskelijakämppään (oukei, ehkä mä vähän köyhäilin kun just muistin että yhden vuoden asuin niin että nukuin patjalla ja kun ainut huonekalu minihuoneessa oli Jyskistä ostettu alle kympin kirjahylly). Tuon jälkeen olen ollutkin sitten lukukausien ajan osa-aikatöissä ja dippatyövaiheesta lähtien koko päivätöissä. Nyt 18 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen asun puoliksi omistamassani velattomassa kolmiossa alle 3km Helsingin keskustasta (onnekas ajoitus, säästimme miehen kanssa vuodet 2006-2009 todella ison osan tuloistamme ja ostimme asunnon 2010, eli juuri kun hinnat olivat alhaisimmillaan ja korot tippuivat sen jälkeen) ja sen lisäksi minulla on säästössä yli vuoden bruttopalkkani. Jotenkin on vaikea tajuta, että sillä 1000 euron alkusaldolla on tähän päästy. Tietyllä tavalla me ”köyhäilemme” edelleen (ei autoa, dvd-soitin on vuodelta 2000 (miksi vaihtaa kun se toimii edelleen), ostamme lapsen vaatteet kierrätettynä tai isoilla alennusprosenteilla, syömme perusraaka-aineista tehtyä ruokaa, ostaen kauden kasviksia jne, niin ja on mulla edelleen tallessa kirjahyllyt jotka ostin silloin ekan kunnon kesätyön palkoilla :)).
Mun tuttavapiirissä palkat ei ole tabu, tiedän about mitä kaverit saavat palkkaa. Mun miehellä on täsmälleen sama koulutus kuin mulla ja ennen lapsen syntymää meillä oli about sama palkka. Meidän perhevapailla viettämien aikojen erotus on 6kk ja palkkaero tällä hetkellä 1000e/kk. Ei tuo ero täysin ole mun pidemmän perhevapaan syytä, ollaan vähän eri profiilin positioissa mutta osittain se vaikuttaa. Että omakohtaisesti kyllä näen hyvin selvästi mikä perhevapaat ”maksavat” urakehityksessä (mun tapauksessa noin 12kk pois työmarkkinoilta, miehen tapauksessa 6kk).
Mutta joo, pitkä sepustus, säästämisen ilosanomaa ehkäpä (toki sen huomioiden että olen itse ollut onnekas, oikeaan aikaan oikeassa paikassa, pitkässä parisuhteessa ja täystyöllistettynä jo paljon ennen kuin valmistuin yliopistosta, mutta yhtä kaikki silti silloinkin vaaditaan se että tekee sen tilisiirron säästöön). Ja olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikkien (ja sitä myötä naisten) on todella tärkeää olla oman taloutensa hallinnassa.
Rosanna/Naiseudesta
Mäkin arvostan sitä, että puhut asioista suoraan. On kiinnostavaa kuulla erilaisista rahankäyttötavoista. Itsehän olen aivan toisessa ääripäässä, säästän aina ja kaikessa. Pistin jo 14-vuotiaana kympistä kaksi euroa säästöön. Kuten Oili tuossa aiemmin sanoi niin helpointa säästäminen on, kun laittaa jo heti rahan saadessaan osan siitä sivuun, silloin sitä ei ehdi kaivata. Ja kuten A tuossa ylempänä pohtii, mekin ostettiin asuntomme hyvään aikaan, korot ovat olleet kauan alhaalla jne. joten siinä mielessä olen ollut onnekas. Mun kohdalla lapsuus on varmaan myös vaikuttanut asiaan paljon, olen -90-luvun laman lapsi ja se näkyy siinä, etten ota ikinä rahaa itsestäänselvyytenä.
emminuorgam
Mä olen myös, mutta syntynyt vasta 1988, eli 90-luvun alusta mulla ei ole oikein mitään muistoja. Mutta useiden ystävien puheissa toistuu lama usein – mitenkähän me pystyttäisiin oleen siirtämättä nykyistä taloustilannetta lastemme harteille?
Helena
Minua niin sapettavat nuo naisten ja miesten palkkaerot. Viimeisimmässä Akatiimi-lehdessä oli juttu mies- ja naisprofessorien palkkaeroista. Suomessa, tässä ihanassa tasa-arvon ja valtion yliopistojen maassa, miesprofessorit tienaavat keskimäärin 300 euroa enemmän kuussa kuin naisprofessorit – siis 3600 euroa vuodessa!
emminuorgam
Se on ihan käsittämätön määrä rahaa! Kiinnostaisi tietää, että miten sitä ”perustellaan”..
Anna
Pointsit kyllä tuosta suoraan puhumisesta ja myöntämisestä sen suhteen kuinka retuperällä raha asiasi ovat olleet nuorempana. Onneksi kuitenkin nykyään olet jo päässyt eroon veloistasi ja ehkä saanut kerrytettyä hieman jo sukan varteenkin.
Itse taas olen aina ollut toista ääripäätä. Säästössä tulee mielestäni aina olla ainakin kuukauden palkka jotta selviää jos tiukka paikka tulee, esim. työ lähtee yhtäkkiä alta. Nuorempana aloitin rahastosäästämisen ja sillä samaisella tiellä ollaan edelleen. Tuota suosittelen, koska tuo 50€ kuukaudessa kiinni rahastoihin voi tuottaa vuodessa hyvänkin potin kasaan, tai olla samoissa lukemissa kuin 50€x12. Yleensä kuitenkin niistä säästöä kertyy eivätkä vaihtelut ole niin suuria jos valitsee matalariskisen rahaston.
emminuorgam
Me itseasiassa elettiin säästörahalla kolme ekaa kuukautta, kun jäin työttömäksi. Mutta sitten ne rahat loppuikin eikä olla vielä saatu mitään puskuria takaisin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. 🙂
Iina
Kiinnostava avaus, tapahtumakin vaikuttaa tsekkaamisen arvoiselta! Mitä tulee omaan rahankäyttöön, koen omaksuneeni vanhemmiltani kovan pieteetin säästämiseen ja sniiduiluun, mutta toisaalta kotona aina hyssyteltiin palkoista puhuttaessa ja kiellettiin vertailemasta kesätyöansioita kavereiden kanssa… Tää on ehkä joku sukupolvikysymys, itse koen palkkatietoisuuden äärimmäisen tärkeänä ihan omien etujen valvonnan kannalta ja kaveripiirissä tuloista ja menoista kyllä puhutaankin melko avoimesti.
Olisi kiinnostavaa lukea lisää talousjuttuja, ihan vaikka siitä miten homma toimii teillä arjessa, miten menot ja hankinnat jaetaan puolisoiden kesken jne.
emminuorgam
Olisiko? Kiva kun vinkkasit, mustakin niitä olisi kiva kirjoittaa mutta olen ajatellut ettei ketään voisi vähempää kiinnostaa! 🙂
Oili / Ajatuksia Saksasta
Meillekin opetettiin kotona, ettei rahasta saa puhua. En oikein tiedä miksi! Tästä syystä palkasta puhuminen tuntuu edelleenkin vaikealta, vaikka tosiaan musta on pelkästään hyvä tietää, miten tienaa suhteessa muihin. Samaan aikaan samalta alalta töitä hakeneiden kanssa ollaan sentään alettu vertailla palkkatoiveita ja keskustella aiheesta. Hyvä niin!
Ja muakin kiinnostaa siis kaikki mahdolliset talousjutut, peukku niille!
Veera
Mä olen aina ollut rahan käytössä yhtä aikaa jämpti ja höveli. Oon aina maksanut laskut heti tilipäivänä, mutta sen jälkeen joka ikinen penni on pistetty haisemaan sen kummemmin ajattelematta. Viimeisellä kakskymppisellä käyn mieluummin ravintolassa kuin ostan kaupasta useam päivän ruoat.
Nyt viimeisen parin vuoden aikanq olen kuitenkin pystynyt alkamaan jo oikeasti säästämäänkin ja saan siitä ihan hirveitä kiksejä kun seuraan säästötilin saldon kasvua. Kun viimeksi yhden pankkilainan vuoksi olin kasvotusten pankkitädin kanssa ja hän sanoi että ”sinä näytät hoitaneesi kyllä hyvin raha-asiasi. Olet maksanut lainojasi nopeasti ja silti säästänytkin, hyvä juttu!”, tunsin itsestäni samaa lapsellista ylpeyttä kuin penskana hammaslääkärissä, jos ei löytynyt reikiä. Eli kyllä tää tästä, iän myötä tulee vähän järkeäkin päähän. Mutta kyllä mä silti edelleen usein valitsen na ihanat kengät säästämisn sijaan. 😀
Laineilla
Mietin, mihinkä mä oikein nyt kommentoisin mutta mä laitan sanani vaikka tähän: Eksyin ensimmäistä kertaa sun blogiin ja vaikutuin. Tuli jopa vähän sellainen kriisi, että vitsi kun mäkin osaisin blogata näin mutta onneksi osaan välttää kateutta ja iloita muiden osaamisesta. Mielenkiintoisia aiheita sulla täällä! Jään seurailemaan 🙂
emminuorgam
Heh, kiitos! Kirjoittamaan oppii ajan myötä, mullakin on vielä paljon opittavaa. Ja mahtavaa kun tulit, kommentoithan usein ja jäät ajatuksiani. Mun ajatukset on vain osa tätä blogia, vähintään yhtä tärkeitä on lukijoiden ajatukset! 🙂