Viime kesänä kirjoittelin puutalohuumassani ihanista (ja ränsistyneistä) taloista, joita käytiin miehen kanssa katselemassa. Omenapuut, sormipaneelilla vuoratut kuistit, alkuperäiskunnossa olevat keittiöt ja somat kamiinat silmissä kiiluen laukattiin näytöissä ja laskettiin rahoja. Välittäjien ”aika huonossa kunnossa”, ”kosteutta kellarissa” ja ”salaojitus tehtävä ensimmäisenä” -tyyppiset kommentit ei merkinneet mitään, kun näin vaan itseni puutarhassa tarjoilemassa mehua viehättävistä eripariastioista. Kun nykyinen rivariasuntomme ei sitten välittäjän puheista huolimatta mennytkään sekunissa kaupaksi, tuli puutaloasiaan otettua väkisin hiukan etäisyyttä ja se etäisyys osoittautui kullankalliiksi.
Alkuvuodesta olisikin siis edessä muutto takaisin Tampereen keskustaan, kerrostaloon. Voi miten monta kertaa jompikumpi on huokaissut helpotuksesta, että ensi keväänä saakin keskittyä vain kahden pienen lapsen hoitamiseen, eikä sitä tarvitse tehdä keskellä valtavaa märkätilaremonttia. Tai en miehen työmatkan aikana ole saarrettuna valtavien lumikinosten alle, kun en väsymykseltäni jaksa tehdä lumitöitä. Tai yhtäkkiä ei tule yllättäviä tonnien kustannuksia, kun lämminvesivaraaja hajoaa. On vain vuokranmaksupäivä ja uunin hajotessa voi asian ulkoistaa vuokranantajalle.
Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, olen viettänyt unettomia öitä miettien tulevan kodin sisustusta. Se on ehkä hiukan hupsua, varsinkin kun ei vielä tiedetä että mihin ylipäänsä muutetaan, eikä oikeastaan olisi kauheasti rahaa mitään isoa hankkiakaan. Syytän kaikesta kuitenkin tätä Suomen kaunein koti -sarjassa esiteltyä kotia, jonkä nähdessäni sydämessä läikähti ihan eri tavalla, kuin niissä valkoisissa, maalaisromanttisissa sisustuslehtikopioissa.
Olen jotenkin ihan sairaan viehättynyt siitä ajatuksesta, ettei mun koti näyttäisikään Ikean kataloogista napatulta, vaan että tällä kertaa ihan oikeasti panostaisin huonekalujen hankintaan. Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin olevani kärsivällisyyskyvyltäni noin 3-vuotiaan tasolla, enkä siis tähän mennessä ole jaksanut odottaa päivääkään sitä, että kaikki huonekalut olisi paikoillaan. Helpoin tapa on siis ollut hankkia tarvittavat tavarat Ikeasta sen sijaan, että olisi ihan oikeasti hetkeksi pysähtynyt, miettinyt mitä todella tarvitsee ja lähestynyt asiaa vähän persoonallisemmin kuin Bestå-tv-tason kautta. (Ja ennen kuin joku nyt heiluttelee jotain ai-teillä-ei-miehellä-ole-sananvaltaa-onpa-stereotyyppista-korttia, niin kyllä, miehellä on sananvaltaa, mutta meillä se nyt vaan olen minä, joka olen enemmän kiinnostunut verhoista ja tv-tason väristä ja siksi onkin yhteisesti sovittu, että helpointa kun minä annan vaihtoehdot, joihin mies sitten saa sanoa oman mielipiteensä.)
Asiaa ei helpota lainkaan se, että törmäsin eilen vuokra-asuntoon, joka A) sijaitsee vauvakollegan perheen yläkerrassa ja B) jossa on aivan sairaan kauniit sinapinkeltaiset, alkuperäiset kaapistot keittiössä ja toisessa makkarissa! Siis ensinnäkin, kaunis, sympaattisen retro keittiö, jossa mun peltipurkit ja Marimekon astiat olis hiukan enemmän kotonaan kuin tässä nykyisessä korkeakiiltokeittiössä. Ja toisekseen naapuri, johon voisi ihan aina livahtaa iltaviinille kun alkaa ahdistaa. Hekumoin jo ajatuksella, että sitten vuoden päästä kun Hilda lauantaiaamuisin napisee eioomitääntekemistä voisi Hildan ja kollegan aina vuoroviikonlopuin istuttaa toisen luo yhteen syömään karkkipäivän karkit ja katsomaan piirrettyjä ja saisi ihanan leppoisan aamupäivän vain itselleen. Tiedän, tiedän, ettei pitäisi innostua, varsinkaan kun ei olla vielä tehty edes uutta sopimusta tän meidän asunnon myymisestä, mutta eikö nyt voida olla yhtä mieltä siitä, että edellämainitut seikat olisi täydellisen hyvä syy maksaa vaikka hetken aikaa vuokraa ja asuntolainaa päällekäin?
Kuvat: Suomen kaunein koti
En vaan pysty hillitsemään itseäni. Lastenhuone! Oma makuuhuone! Hyvä syy hankkia uudet tekstiilit! Kauppahalli kivenheiton päässä! Spontaanit treffit ystävien kanssa! Mulla on siis muuttokuume. Ja aivan järjettömän vakava sellainen.
PS. Vakavasti puhuen, jos tiedätte jonkun, joka etsii rivitalokaksiota Tampereen seudulta, niin laittakaa viestiä. Meillä tulee siis uudelleen myyntiin 62 neliöinen kaksio Pirkkalassa, jossa avokeittiö, sauna ja tosi kiva piha. Kerron lisätietoja ja laitan kuvia pyydettäessä!
Silkkitassu
Harmi kun ei ole kolmio… tosin ei meillä mihinkään asuntolainaan ole vielä edes varaa. Just eilen käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus kerrostalokolmiosta toiselta puolen kaupunkia. Ollaan ootettu tätä kuin kuuta nousevaa! Vihdoin saadaan kauan puhuttu näätä/harrastehuone! Jesh! Lapsi saa olla lattialla ilman että tarttee koko aikaa kytätä missä näädät on. Ja omakotitaloon hankitut kalusteet saavat pikkaisen lisää tilaa ympärilleen. 😀 klaustrofobia helpottaa…
Emmi Nuorgam
Ai onko teillä suunnitelmissa muutto tänne päin?
Silkkitassu
Tampere on se unelma kaupunki tällä hetkellä. Ehkä parin vuoden sisällä!
Emmi Nuorgam
Tampere kyllä ON ihana! Teillä on hyvä maku 😉
Raissi
Siis tuo koti!! Just sellainen mistä minä tykkään. Valoa, vähän retrokuoseja ja pasetellisävyjä. Noilla ajatuksilla minä olen suunnitellut kevään tekstiilejä omaan kotiini. Minäki oon niin kyllästyny siihen maalaisromanttiseen tyyliin, varsinkin tähtíkuvioon. Maalaisromanttisesta tyylistä vaan on niin kova homma päästä pois, kun on vuosikausia tehnyt kodin hankinnat siihen tyyliin. Voi perse!
Emmi Nuorgam
Ja mä oon aivan rakastunut noihin vaakaraitaverhoihin. En ole koskaan edes tajunnut, että verhoissa vois olla vaakaraidat! Ja toi vihreen sävy. Ai että. <3
Luru
Oh, katsoin ton saman jakson ja ihastuin myös tuohon kotiin! En voi käsittää, että jatkoon pääsi tuon sijasta se tylsä tekstitarra-koti, yyh. Kaikki nuo ihanat 50-luvun kalusteetkin, oi että!
Emmi Nuorgam
No sitäpä! Mutta Sikke antoi niille kaikille sisustustarrakodeille 9 tai 10 pistettä, joten nehän meni melkein väistämättä kaikista kategorioista jatkoon. :/
Emmi Nuorgam
Ei Sikke kun Hanna. Ups.
Katie
Hyvä maku sulla! Mäkin nimittäin tykästyin tuohon taloon nyt, kun katsoin kuvat läpi.
Toivottavasti natsaa sekä asunnonmyynnin että uuden löytämisen kanssa. Oispa kyllä unelmaa asua samassa pihapiirissä kaverin kanssa…
Emmi Nuorgam
No älä muuta virka! Käytiin tänään katsomassa asuntoa ja se oli kyllä sairaan kiva ja siis todella hyvässä kunnossa alkuperäiseks 70-lukulaiseksi nähden. Vuokranantajat pohtii nyt vkl yli, että lupaavatko sen meille, vaikka muutto olis pahimmassa tapauksessa vasta helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa, vai haluavatko siihen vuokralaisen heti. Yritettiin vakuutella kovasti olevamme luotettavia vuokralaisia ja tosi rakastuneita asuntoon ja muistuteltiin, että saattaahan olla, että parhaassa tapauksessa muutto olis jo vaikka tässä kuussa, jos asunto meniskin järkevämmällä hinnalla nopeemmin kaupaksi. Mutta sää nähdä mitä tuumaavat! Sormet ristiin siis.
Ruusu
Suosittelen lämpimästi keskustaelämää. On niiiiin helppoa kun kaikki on lähellä ja jos bonuksena tulee vielä kahviseuraa… Muuttakaa jo! Mä olisin seonnut vauvavuonna aivan täysin jos en olisi päässyt nips naps vain ihmisten ilmoille vauvan kanssa. Mun mies (kuten käsittääkseni sunkin) tekee töitä, jolloin se on pitkiä pätkiä pois kotoa, ja jos ei päivän saati viikon aikana näe ketään aikuista niin hulluksihan siinä tulee. Ja keskusta-asumisessa on sekin hyvä puoli, että kaverit jaksaa rampata kylässä paljon useammin kun se on niillekin helpompaa.
Mutta miksi te myytte asuntonne, jos muutatte vuokralle? Voisittehan tekin ottaa vuokralaisen?
Emmi Nuorgam
Me mietittiin tota vuokrausjuttua, mutta jotta me päästäisiin tän asunnon kanssa omillemme, niin vuokran täytyis olla korkeampi kun tällä alueella muuten. Lisäksi me edelleen oltaisiin vastuussa asunnosta, ja sitten joku voisi soitella meille, että nyt hajosi uuni, ostakaa uus. 😛 Tarkoitus olis nyt myös vuokralla asuessa päästä sellaiseen tilanteeseen, että tiedettäis meidän kiinteät kuukausimenot kohtuu tarkasti ja rahaa jäisi ehkä jopa vähän säästöönkin. Tän uuden pesueen kanssa kun ei niin vaan sitten enää esimerkiksi reissata ihan ex tempore, niin kun me aiemmin on tehty. Lennot jne. täytyy ostaa aiemmin kun edellisellä viikolla, eikä kohdevalintana voi enää käyttää sitä ”sinne minne halvimmalla pääsee” -periaatetta.
Mä jotenkin silloin aattelin, kun muutettiin tänne syrjään, että kyllähän ne ihmiset silti käy, eikä täältä nyt niin pitkä matka ole kaupunkiin. No, ennen Hildan syntymää vielä kävikin kavereita kylässä, kun vaan itse järjesti ja organisoi ne tänne. Sit kun Hilda syntyi eikä enää ollut energiaa organisoida, niin eipä meillä viime vappua lukuunottamatta oikein ole käynyt ketään. Joten joo, keskustaan muutetaan myös siksi, että en halua kokeilla millanen pudotus eristäytymisestä kahden lapsen kans seurais, kun Hildankin kans oli tää syksy jo aika rankka.
Ruusu
Kuulostaa siltä, että olette tosissaan miettineet asiaa monelta kantilta. Hyvä niin! Ja ihan loistavaa, että myös tosissanne suunnittelette ja otatte askeleita siihen suuntaan, että teidän ja varsinkin sun on helpompi olla. Se äitiysloman yksinäisyys mistä taannoin kirjoititkin on vaan jotain niin outoa, kun tuntuu että tippuu pois koko yhteiskunnasta, kun kaverit jatkaa eloa kuin ei mitään, eikä töissäkään kukaan kaipaa. Sitä oloa juuri pitää ehkäistä kaikin keinoin, vaikka sitten niinkin radikaalisti kuin muuttamalla. Voi, mä tiedän monta tarinaa, jossa ollaan muutettu raskaana kaupungista maalle ja sitten viimeistään seuraavassa raskaudessa on tultu maitojunalla takaisin. Tsemppiä, toivotaan et kaikki järjestyy just niin kuin pitää!
Asikaine
Kannatan ehdottomasti muuttoa ystävien naapuriin! Se on ihan parasta. Toivottavasti onnistuu. Pidän peukkuja!
Emmi Nuorgam
Arvaa vaan, onko teidän nekalan ämmien kööri yhtään auttanut tätä erakkoahdistusta. No ei ole! Mutta ehkä nyt meilläkin kohta toivottavasti oujee.
Asikaine
Joo, ymmärrän. Itse mietin, voiko tosiaan kämpänetsintäprojektissa painaa vaakakupissa se, että ystävät on lähellä. (ei oikeesti pysty muuttaan vaaleanpunaiseen taloon parhaan kaverin naapuriin, tulee mieleen joku ala-astelaisen ainekirjoitus!) Lopulta se varmaan oli yksi ratkaisevimmista tekijöistä.
Tässä siis asuu sadan metrin säteellä neljä ystävää: ihan aidan takana naapurissa asuu mun paras ystävä ja mutkan takana asuu Kaarlon sisko, joka hoitaa Suloa usein. Sitten on vielä kaksi muuta ystävää, jotka näkyy ikkunasta ihan. Toisella heistä Sulon ikäinen lapsi. Ja nyt syksyllä ollaan vielä tutustuttu toisenkin puolen naapureihin, käyty siellä kylässä ja saunassa.
Ollaan viihdytty muutenkin niin hyvin. Ja on oikeasti superhauskaa, kun on porukkaa ympärillä ja on se kätevääkin monella tapaa. Spontaaneita illanistujaisia (parasta!), kahvittelua, kyläilyä, puskan läpi kuulumisten vaihtamista, puistossa pönötystä ja aina apua lähellä (meetkö meille sammuttaan kahvinkeittimen, otatteko meidän vara-avaimen, tuutko hoitaan lasta meille aamulla, tuutko auttaan kantaan, haetteko postit, onko teillä sellasta ruuvaria, onko teillä poraa, onko teillä maitoa jne jne..)
Eli toivottavasti saatte sen kämppäasian järjestymään!
Emmi Nuorgam
Kuulostaa niin ihanan idylliseltä ja just siltä mitä mä tarvin.