Kuvaa sekä lapsen neljänkymmenen asteen kuumetta, että vanhempien viimeaikaisia fiiliksiä.
Hildalle nousi tiistai-iltana kuume, joka huipentui perjantaina reissuun Taysin lastenpäivystyksen tarkkailuun, kun tyttö lopetti syömisen lisäksi myös juomisen. Kokeista ei löytynyt mitään selitystä kuumeelle ja muille oireille, mutta onneksi kuume laski lauantaina. Lauantai oli muutenkin viikon paras päivä – likka jopa söi minimaalisen määrän pinaattilättyjä ja joi vettä. Siitä saakka onkin sitten yritetty ujuttaa edes jotain ruokaa aina parin tunnin välein, mutta edes keksit ei kelpaa. Tyttö on kiukkunen kuin ampiainen kaiken sen ajan kun on hereillä, nukkuu päivällä yli kolmen tunnin unia ja heräilee öisin tunnin välein. Ruoka ei kelpaa, hedelmät ei kelpaa, edes maito ei kelpaa. Tytön hereilläoloajat on olleet aikamoista sirkusta ja mä olen aivan loppu. Onneksi tänään pääsin takaisin töihin lepäämään.
Tän johdonmukaisempaan en nyt pysty. Mutta pliis, hakekaa tää lapsi pois ja tuokaa meidän Neiti Aurinkoinen takaisin.
murina
Kipeiden lasten kanssa mä vajoan aina epätoivoisiin tekoihin ja tarjoilen niille kaikkea sipseistä ja jäätelöstä kaakaoon… Ja kaikki juotavat aina pillillä, mutta Hilda on siihen ehkä vielä liian pieni :/
Paranemisia (ja toivottavasti ei tauti iske myös vanhempiin)!
Emmi Nuorgam
Joo, onneks sain sairaalassakin siunauksen yrityksilleni syöttää Hildalle voisilmäpullaa.. Ihan noihin sipseihin ei oo vielä lähdetty, mutta melkein kaikkea muuta on kokeiltu!
Kristaliina
Voih! Lapsen sairastaminen on kamalaa – ja etenkin silloin, jos toinen on noin voimaton… Influenssa? …vai olisiko se näkynyt kokeissa?
Toivottavasti pian jo helpottaa! Kovasti paranemisia Hildalle ja jaksamisia vanhemmille!
Emmi Nuorgam
Olisi ilmeisesti, lisäksi me ollaan kaikki saatu influenssarokote. Epäilivät jotain suolistossa olevaa virustakin, mutta sitten kun olo ei enää sairaalassa huonontunut, niin ei normaaleja verikokeita enempää testailtu. Mutta toisaalta, ei kai mikään rokote ihan sataprosenttinen ole? Mene ja tiedä..
Kaiken kukkuraksihan tää kaikki sattui tietysti juuri sille mun tän kevään ainoalle yh-viikonlopulle, kun mies on ollut reissussa. On ollut kyllä todellinen voittajafiilis viime päivät!
Rosanna
Kuulostaa ihan ihan kamalalta. 🙁 Paljon rauhallisia hermokahvihetkiä sulle ja pikaparanemista Hildalle! Sama juttu meillä kuin tuossa ylempänä murinalla, kipeänä kyllä kaikki keinot sallittuja… Poitsu oli kanssa korkeassa kuumeessa vuodenvaihteessa, ja siinä sitten kehuttiin lopulta kilpaa miehen kanssa että ”hyvä kulta, hienosti syöt jäätelöä”,kun edes sitä meni alas.
Emmi Nuorgam
Joo täälläkin on kuultu viime aikoina aika monta kertaa ”tuutko kulta äitin syliin tähän sohvalle katsoon Pikku Kakkosta ja syömään keksiä”. Nim. etsi edellisestä aika monta virhettä…
Emmi Nuorgam
Mietin sitäkin, että voisko tota väsymystä ja kiukkuisuutta aiheuttaa Pronaxen, jota Hilda on nyt saanut säännöllisesti? Onko kellään kokemusta?
Vierailija (Ei varmistettu)
Hmm, väsymystä varmasti, mutta tuskin kiukkuisuutta? Mutta ihan pelkkää mutua tämä, tsemppiä!
heta margareta
Itse oon allerginen ibuprofeeinille (pahaa oloa ja vatsakipuja) ja kaikki kipulääkkeet ei aina sovi kaikille. Tuoteselosteen mukaan yli 10% Pronaxenin käyttäjistä ilmenee seuraavia oireita: ylävatsakipu, närästys, pahoinvointi, ummetus. Ja jos Hilda on syönyt tosi vähän, närästys voi olla hyvinkin todennäköistä. Panadolin pitäisi olla hellempi vaihtoehto masulle 🙂
Raissi
Huh! Me olla influenssarokotuksia otettu ja olin ihan paniikissa kun teini sairasti viikon 40 asteen kuumeessa. Ihme kyllä, se ei tarttunut meihin. Älä tule tauti, älä tule. Paranemista pikku neidille sekä voimia mammalle.
Katie
Voi kamaluus. Saisivatpa nyt selville, mikä tyttöä vaivaa, tai jossei sitä, niin alkaisipa lapsen vointi edes parantua.
Mikä teidän suhde jugurttiin on? (Hmm, siinäpä lause jota en olisi uskonut sormenpäistäni päästävän.) Sillä vaan, kun se on makeaa, kylmää ja liukasta, vähän kuin jäätelö mutta terveellisempää. Eikö Hilda söisi edes sitä? Vaikka meidän Eddie kieltäytyisi kaikesta muusta, jugurtti kelpaa aina.
Voimia sulle ja miehellesi!
Emmi Nuorgam
Joo kyllä se normaalisti tykkää jugurtista, mutta ei oo ollut varsinaisesti hittituote viime aikoina.
Mutta ehkä täällä kitiseminen auttoi, tosi paskan yön jälkeen herättiin vasta yhdeksän aikaan ja likka oli ihan superhyvällä tuulella! Toivottavasti se olis nyt merkki siitä, että alkaa parantua ja olla taas oma itsensä. 🙂
Katie
Jei, hyvä Hilda! 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Tsiisus, kovasti voimia! Tuollainen sekä säikäyttää että väsyttää vanhempaa. Itsellänikin oli taannoin sellaiset kaksi viikkoa, että voi kiesus. Mies oli työmatkalla maailman toisella puolella, muksulle iski kaksi korvatulehdusta putkeen, antibiootit sekoittivat mahan, puklasi kaiken ruoan, hampaita puski ja isän+koiran poissaolo järisytti pientä universumia niin kovasti, että eroahdistus oli aivan helvetillinen. Jos käytin hoitoapua, sen hinta oli 1-2 tunnin yöhuuto. Vaihtoehdot olivat siis a.) pyydä päivällä apua äläkä nuku yöllä tai b.) kuuntele aamusta iltaan natinaa ja kitinää ja nuku itsekin hiukan yöllä.
Musta tuntuu, että alan vasta nyt olla palautunut tuosta koettelemuksesta, vaikka miehen matkasta on melkein kuukausi aikaa. Tuon jälkeen hattu kohoaa kyllä korkealle kaikille yh-vanhemmille. Ja olen entistäkin varovaisempi, etten jossakin vaiheessa ala itse lässyttää pienten lasten väsyneille vanhemmille, että ”nauti hei nyt kuitenkin siitä, kun se on vaan hetken tosi pieni” tai ”kyllä siitä selviytyy jos ihan ite vaan haluaa, se on asenteesta kiinni” enkä etenkään nevö evö ”kuule ei kannattais valittaa jos on ihan ite sen lapsen halunnut”.
Emmi Nuorgam
Mun suosikki on se klassinen: ”kyllä ne lapset jaksaa hoitaa, kun niitä on kerran hankkinutkin!”
Oon kans tän vuoden aikana miettinyt muutamankin kerran, että yksinhuoltajat on kyllä maailman kovimpia jätkiä. Toisena tulee ne, joilta puuttuu kokonaan turvaverkko ja läheiset ihmiset, jotka voi olla apuna. Me ydinperheet, joilla mummit ja kummit ja ystävät ja muut asuu muutaman kymmenen kilometrin säteellä, ollaan niin etuoikeutetussa asemassa, että aina välillä on ihan hyvä joutua kohtaamaan se tilanne, kun kukaan ei voi auttaa. Sit osaa taas arvostaa omaa elämäänsä ja elämäntilannettaan ihan eri tavalla!