Meidän piti muuttaa maailmaa
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita
Käsi ylös, jonka on ollut joskus vaikeaa uskoa siihen, että tavallinen ihminenkin voisi muuttaa maailmaa. Joka on joskus kuullut, ettei yksittäisen ihmisen äänellä ole vaikutusta tai ettei joukkoadressin allekirjoittaminen muuta mitään. Ettei meillä, yksinhuoltajaäideillä, muurareilla tai lääkäreillä ole valtaa, vaan sitä valtaa käytetään jossain ihan muualla.
Itsekin nostan käteni ylös. Myönnän, että aina välillä tuntuu aika turhauttavalta kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista tai vaatia muutosta – kuka tälläisen yksittäisen tamperelaisnaisen ääntä kuulisi? Viimeisen vuoden aikana olen ollut heittämässä pyyhettä kehään, luovuttamassa ja nostamassa kädet ilmaan: pitäkää tunkkinne ja viekää tuhkatkin pesästä.
Mutta sitten tapahtuu jotain sellaista, joka saa taas uskomaan yhteiskuntaan ja maailmaan. Tulee hetki, jolloin voidaan olla kuninkaita. Mun hetkeni tuli viime viikolla.
En oikein vieläkään voi uskoa tätä todeksi. Mainonnan eettinen neuvosto on antanut Anttilalle huomautuksen (klik) hyvien tapojen vastaisesta mainonnasta ja antanut lausunnon, jonka mukaan lapsiin kohdistuvan mainonnan tulee edistää tasa-arvoa ja olla vahvistamatta perinteisiä sukupuolirooleja.
Tuo päätös on ehkä Anttilalle pieni, mutta se on symboliarvoltaan ihan valtavan suuri. Se on ennakkotapaus, jonka perusteella myös tulevaa mainontaa tullaan tarkastelemaan. Se on ihan mieletön edistysaskel alalla, jossa perinteisesti on mainostettu kaikkea pesuaineista perämoottoriin tisseillä ja alastomilla naisilla. Se mitätöi myös kaiken sen kuran (klik) ja ne negatiiviset kommentit (klik), joita olen Anttilan mainosten takia saanut. Sillä oli tarkoitus, mutta sillä ennen kaikkea oli seuraus!
Tiedättekö ihmiset, me ihan oikeasti voidaan muuttaa maailmaa.
Helena
Olen niin iloinen! Hyvä Emmi!
emminuorgam
Niin minäkin! 🙂
Markku
Olen kyllä hieman hukassa tämän päätöksen suhteen. Jos päätös on että sukupuolettuneet leikit vähentävät tasa-arvoa, eikö se automaattisesti tarkoita että jomman kumman sukupuolen harrastamat leikit ja lelut ovat vähemmän arvokkaita kuin toisen. Ymmärrän kyllä että jos tavoitteena on saada leluista ja leikeistä sukupuolettuneisuus pois niin hyvähän sen on jos niitä ei sukupuolettuneesti mainosteta, ihmetyttää vaan tuo perustelu millä tuo päätös on tehty.
Onko vähemmän arvokasta leikkiä ruuanlaittoa kun autokuskia?
emminuorgam
Kiitos kommentista Markku, en tosin nyt aivan saa ajatuksen päästä kiinni. Viittaatko siis MEN:in lausuntoon?
Markku
Viittasin nimenomaan MEN:in lausuntoon. Hehän perustelivat päätöstä sillä että näillä asioilla voi olla vaikutusta tasa-arvoon. Eli he näkivät tasa-arvon kannalta ongelmallisena että pojille mainostetaan autoja ja tytöille ruuanlaittoa. Minä en nää tasa-arvo-ongelmana sitä että tytöt leikkii ruuanlaittoa ja pojat autoilua, näen tasa-arvo-ongelmana sen jos niitä ei arvosteta yhtäläisesti. Eli tasa-arvo-ongelma on jos sukupuoliroolit ja niiden sisältämät asiat ja ominaisuudet arvotetaan eri tavalla, esim. feminiiniset piirteet vähemmän arvokkaita kuin maskuliiniset. Se on sitten eri ongelma että miksi ylipäätään lapsille tuputetaan sukupuoliroolitetusti leluja ja värejä jne.
Eli siis lyhyesti, lapsille sukupuoliroolitetut lelut jne on typeryyttä, mutta ei se varsinaisesti aiheuta mitään tasa-arvo-ongelmaa jolla tuota päätöstä perusteltiin.
antero
Hienoa, ensimmäinen askel otettu. Seuraavaksi pitäisi puuttua leluhyllyjen sukupuolierotteluun Anttiloissa, Prismoissa jne.
Helmi
Tää on kyllä aivan hullun hieno juttu! Hyvä sinä!
Kirsikka
Hienoa!
Allu
En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Periaatteessa olen kyllä ihan samaa mieltä itse asiasta mutta toisaalta yrityksillä pitäisi olla oikeus mainostaa tuotteitaan vapaasti tahtomallaan tavalla, oli se sitten miten tökerö tahansa. Onnittelut joka tapauksessa, varmasti hieno tunne tällä hetkellä 🙂
Nica
Minua taaskin ihmetyttää suuresti nykyään kauhean muodikas perinteisten arvojen syrjiminen. Kieltäytyykö tosiaankin jonkun kaupan myyjä myymästä pojalle nukkea ja tytölle autoa? Enpäs usko! Kohta ollaan Ruotsin mallissa, ettei lapselle saa kertoa hänen sukupuoltaan. Tuhansia vuosia sukupuolirooleja on ollut. Miksi ihmeessä juuri nyt niistä tuli melkein kirosana? En ymmärrä tätä muka-tasa-arvoista hömpötystä…
Marianne
Ajat muuttuvat, eikä se riitä perusteluksi että jokin asia on ollut ”tuhansia vuosia”. Tasa-arvolla tässä asiassa ei tarkoiteta sitä että pojat eivät saisi leikkiä autoilla, tai tytöt käyttää vaaleanpunaista, vaan sitä ettei näitä asioita sukupuolitettaisi. On normaalia että poika haluaa pukea tyllihameen tai tyttö saa leikkiä poliisia jos he niin haluavat – yhteiskunnan ei tulisi määrittää näitä asioita.
Nica
Mitäs sitten niin kriminaalia on siinä, että mainostaja käyttää tätä nykyään niin vihattua sukupuoliroolitusta? Mitä tappavaa on siinä, että tyttö saa nuket ja poika autot? Minusta tuo ”kaiken pitää olla mega-tasa-arvoista” -hömpötys meni reippaasti yli…
formulakuskibarbie
Ongelma ei minusta ole suoranaisesti sukupuoliroolituksen käyttö mainostuksessa, vaan sen rajaava käyttö. Mun mielestä esim. olisi ok mainostaa että ”Nuket kuuluvat tyttöjen lempileikkeihin! … Katso tarjontamme myös muista lelukategorioistamme!”. Se ei sentään rajaisi pois etteikö pojatkin voisi nukeista tykätä. Mainos ”Nuket kuuluvat jokaisen tytön lempileikkeihin! Tyttöjen ja poikien leikit erottaa jo varhain, sillä nukkevauvat ja muut hoivattavat kulkevat pienoisen tyttösen kainalossa mukana jo taaperovaiheesta. … Pojille suosittelemme kauko-ohjattavaa autoa tai uusinta Legopakkausta.” taas ei ole ok, koska se erottelee että on ehdottomasti olemassa tyttöjen ja poikien leikit, joita ei parane sekoittaa keskenään. Se on se mainoksen sävyero, joka ratkaisee.
Miksi ehdoton ”tyttöjen ja poikien lelut” -erottelu sitten voisi olla ongelmallista. No. Leikin pienenä tyttönä pehmoleluille, eläinleluilla ja nukeilla, mutta myös RAKASTIN autoja, legoja ja kauko-ohjattavia laitteita. Lasten ajattelumaailma on joskus outo: mä esim. pelkäsin käyttää jotain vaatetta, jonka pelkäsin näyttävän liikaa pojan vaatteelta. Jos siis olisin lapsena tuollaisia mainoksia lukenut riittävästi ja kohdannut vastaavia asenteita, olisin luultavasti pelännyt myös leikkiä autoilla ym. koska ”ne nyt vaan on poikien leluja”.
Lapsen pitäisi saada kasvaa pelkäämättä että on ”vääränlainen”, ja siihen ajatteluun vaikuttavat osaltaan mainoksetkin. Kiitokset siis Emmi Nuorgamille että kirjoitit blogikirjoituksesi tuosta Anttilan mainoksesta, vaikket etukäteen olisikaan arvannut millaisen kohun se saa aikaan! 🙂
Stabba Jönssen
”Lapsen pitäisi saada kasvaa pelkäämättä että on ”vääränlainen”, ja siihen ajatteluun vaikuttavat osaltaan mainoksetkin.”
On mielenkiintoista nähdä, kuinka mainonnan rajat jatkossa vedetään, koska mainonnasta merkittävä osa perustuu sukupuoleen. Jos eettinen neuvosto rupeaa karsimaan mainonnasta kaikki sukupuolirooleja ylläpitävät rakenteet, siltä ei ainakaan tekeminen lopu.
http://www.lily.fi/blogit/persu-kytiksessa-metsasta-torahtaa/mainonnan-eettinen-neuvosto-tuomitsi-anttilan
MIIA
Mä olen sitä mieltä, että ennenkaikkea vastuu kasvatuksesta on VANHEMMILLA. itse ainakin olen oppinut kotoani ne asiat, ettei mikään lelu ole tyttöjen tai poikIen, samoin kuin harrastukset. Mainonta ei muuta sitä suuntaan tai toiseen. Perusarvojen tulisi lähteä kotoa, ei mainonnasta… Muutenki nykyään tunnutaan ulkoistavan kaikki hommat vanhemmilta muiden vastuulle.
Olen itse oppinut lapsuudenkodistani tietyn arvomaailmaan, eikä siihen vaikuta mainonta millääntavoin. Toki olisi hyvä, että tommosia typeryyksiä ei mainoksiin tulisi, mutta emmä nyt näkisi, että juuri se olisi syynä siihen millainen maailma on tulevaisuudessa.
Liisa
Minua on kotona kasvatettu ainoana lapsena hyvin vapaasti, vailla perinteisiä sukupuolirooleja ja odotuksia. Olen saanut kotoa sen arvomaailman, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia sukupuolesta yms. ominaisuuksista huolimatta. Minua on kehuttu ja rohkaistu ja vanhempani ovat esimerkiksi aina painottaneet, että ulkonäkö ei ole tärkeä asia. Esimerkiksi vartalon suhteen tärkeämpää on se, miten kroppa toimii ja mitä sillä voi tehdä, kuin se miltä se näyttää jne (meillä on tosi urheilullinen perhe). Koen siis että vanhempani ovat pyrkineet kasvattamaan minut mahdollisimman tasa-arvoiseksi, ulkonäköpaineita vailla olevaksi yksilöksi.
SIITÄ HUOLIMATTA minua on määritelty tyttöyteni perusteella paljon (”et voi tykätä Turtleseista kun oot tyttö” tai ”ei tytöt voi harrastaa futista” tai ”mene sä rättikässään kun oot ainoa tyttö täällä puukässäryhmässä”) ja ulkonäköpaineet vaikuttaa muhun hirveästi, vaikka olen jo aikuinen nainen.
Että totta helvetissä mainokset, lehdet, kaikki kulttuurituotteet vaikuttaa näihin aisoihin. Vaikka vanhempien ja perheen merkitys on hirveän suuri, tietysti.
MIIA
Mä oon aina miettiny, et missä nää ihmiset majailee joiden mielestä tytöt ei voi leikkiä turtleseilla tai junaradalla.. ku en oo koskaa törmänny :S.
Ja myös se kotikasvatus vaikuttaa siihen miten otat muiden mielipiteet, mulle ei ois ollu lapsena hitonkaa väliä sillä jos joku mainonnan”uhri” olis sanonu, ettei tytöt voi leikkiä junaradalla, koska totta helvetissä mä itse tiedän millä mä voin leikkiä.
se itsetuntokasvatus lähtee myös kotoa ja se ettei ota ulkopuolisten sanomisia niin raskaasti.
Liisa
Joo, mäkin aina ihmettelen että mistä noita ihmisiä ja käsityksiä tulee, mutta sitten näen näitä mainoksia esimerkiksi. 😉 Mutta hienoa jos et ole itse tollaseen törmännyt!
Mä ihmettelen myös monesti ihmisiä, jotka ei ymmärrä ettei se oma kokemus ole kaiken selittävä tai yhteinen kokemus. Sitä tässä yritänkin selittää, että vaikka lapsi saisi kotikasvatuksen jota ei sukupuoliroolit yms. rajoita ja olisi rautainen itsetunto, niin ei se välttämättä auta jos yhteiskunta ja kulttuuri ympärillä toistaa niitä sukupuolirooleja. Ja kun tiedetään, ettei kaikilla lapsilla ole täydellistä kasvuympäristöä tai samanlaisia taustoja, kuten vaikka meillä. En mäkään siis niistä turtleseista lakannut tykkäämästä.
emminuorgam
Joo, meilläkin jutellaan päivittäin siitä, voiko pojat laittaa kynsilakkaa tai miksi tytöistä ei voi tulla palomiehiä – ja uskokaa kun sanon, että nuo ajatukset ei todellakaan ole mun lapsilleni kertomia!
Örmy
Minua joskus huolettaa että hyökkääkö Venäjä Suomeen, niinkuin teki Ukrainan ja Tsetsenian kanssa. Tai että tuleeko Suomeenkin terrorismia ja uskontoryhmien välistä väkivaltaa maahanmuuton lieveilmiöinä. En sen sijaan ole ihan hirveästi miettinyt asiaa kun olen ostanut pojalleni pikkuauton tuliaisiksi työmatkalta.